Vielä parikymmentä vuotta sitten ekumenia oli lähinnä kirkkojen johtajien juhlallisia tapaamisia. Nyt kirkkojen välisen yhteyden etsinnästä ja eri kirkkoihin kuuluvien kristittyjen yhteydenpidosta on Suomen ekumeenisen neuvoston pääsihteerin Jan Edströmin mukaan tullut arkipäivää.

— Kristittyjen kohtaamiseen kuuluu yhteinen rukous. Nykyisin on luontevaa, että helluntainen ja ortodoksi seisovat rinnakkain rukoilemassa Helsingin tuomiokirkon itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksessa.

Innokkaiden ekumenian harrastajien lisäksi kirkoissa on nyt viranhaltijoita, joiden toimenkuvaan ekumenia kuuluu. Monilla paikkakunnilla paikallisekumenia voi olla jopa pidemmällä kuin viralliset suhteet.

Ennakkoluulojen vähentämisessä on yhteisillä oppikeskusteluilla ollut tärkeä rooli.

— Kun käydään yhdessä läpi sitä, mitä eri kirkot opettavat, huomataan, että meillä on paljon yhteistä. Esimerkkinä voi käyttää vaikkapa oman kirkkoni eli baptistien ja luterilaisen kirkon oppikeskusteluja, jotka aloitettiin vuonna 1997. Niitä on ollut ilo käydä, mainitsee Edström.

Baptistikirkko on Suomessa noin 3000 hengen vähemmistökirkko, mutta maailmalla baptisteja on noin 100 miljoonaa. Suomessakin tunnettuja nimiä ovat esimerkiksi Martin Luther King, Billy Graham ja soulin kuningatar Aretha Franklin, jonka jazzia soittava Edström mainitsee ylpeänä.

— Baptistit ovat uskonpuhdistuksen seurauksena syntynyt kirkko, jonka jäsenet joutuivat muiden vainoamiksi. Kymmeniätuhansia poltettiin tai upotettiin, koska meitä syytettiin uudelleen kastajiksi. Tällaisia haavoja on eri kirkkokuntien välillä, mutta Pyhän Hengen sovitustyö on johtanut siihen, että esimerkiksi suurin osa oppikiistoista, joita baptistien ja luterilaisten välillä oli, on voitu haudata, kertoo Edström.

Aarteita muista kirkoista

Edström on itse esimerkki käytännön ekumeniasta, ensimmäinen ei-luterilainen ekumeenisen neuvoston pääsihteeri. Ruotsinkielinen baptistipastori on ollut pääsihteerinä jo 12 vuoden ajan. Tämä vuosi on viimeinen, sillä virka on määräaikainen ja kausia on maksimissaan kaksi.

— Saamani kokemukset ovat vaikuttaneet elämänkatsomukseeni ja teolo-giaani. En ole hylännyt omaa hengellistä perinnettäni, mutta olen löytänyt paljon aarteita muista kirkoista, kuvailee Edström.

Ekumenian päämääränä on kirkkojen näkyvä ykseys. Välitavoitteena on, että opittaisiin näkemään, että kirkoilla ja kristityillä on paljon enemmän yhteistä kuin erottavaa.

— Kysymys on siitä, voimmeko eroista huolimatta hyväksyä toinen toisemme aitoina kristittyinä. Ekumeeninen liike korostaa sitä, että oma vahva identiteetti ei sulje pois avointa suhtautumista muihin. Päinvastoin, toinen on toisen edellytys, tähdentää Edström.

Hän ottaa esimerkiksi itsensä ja vapaiden suuntien muuttuvat asenteet.

— Kristillisessä tapakulttuurissa, jota vapaissa suunnissa on usein kritisoitu muotomenoina, on paljon hyvää, joka vahvistaa sekä seurakunnan että yksittäisen kristityn uskoa. Itse olen nuorten toiminnassa opettanut ristinmerkin tekemistä ja käyttänyt uskonnollisia symboleita ja ikoneita, mainitsee Edström.

Dialogia muiden uskontojen kanssa

Ekumenia kuulostaa sanana sellaiselta, ettei sillä tavalliselle ihmiselle ole käytännöllistä merkitystä. Todellisuudessa ekumenia kuitenkin on tärkeää nimenomaan tavallisten ihmisten takia.

— Konkreettinen esimerkki on eri kirkkoihin kuuluvien puolisoiden ehtoollisella käynti. Jos teologiset erot estävät pariskunnalta yhteisen ehtoollisen, kysymys on kipeä. Kumpi on tärkeämpää, rakkaus, joka on myös Jumalan perimmäinen olemus, vai se, että meille on annettu erilaisia lahjoja tai armonvälineitä, joista on erilaisia teologisia tulkintoja?

Ekumenia on kristillisten kirkkojen välisen ykseyden etsintää, mutta ekumeeninen liike on vahvasti mukana myös uskontojen välisissä keskusteluissa. Suomessa kristinuskon, islamin ja juutalaisuuden tapaamiset ovat tulleet tavaksi syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen. Koollekutsujana oli Tasavallan presidentti.

— Uskontodialogissa pyritään keskinäisen ymmärryksen ja luottamuksen kasvattamiseen ja yhteisen etiikan etsimiseen, selvittää Edström.