Kuntosalit elävät sesonkiaikaa. Joulun pyhinä ja vuoden pimeimpänä luppoaikana kerätyistä ylimääräisistä kiloista pitää päästä irti ja saada itselleen kevyempi olo. Innokkaimmat ovat päässeet jo hiihtolenkeille. Muutaman lenkin jälkeen tahmeus karisee jäsenistä, hiihdon rytmi alkaa löytyä, mäkien nousukin rupeaa sujumaan eikä laskuissa tarvitse enää niin paljoa jarrutella.

Alku on aina hankalaa. Tarvitaan muutakin kuin hiihtokelejä. Kysyy tahtoa, että saa itsensä liikkeelle ja löytää harjoitteluun tarvittavan kurinalaisuuden. Palkintona on virkistynyt mieli ja kohentunut kunto.

Myös hengellinen kilvoittelu kysyy tahtoa ja kurinalaisuutta. Siinäkin tarvitaan harjoitusta ja päätöstä aloittaa. Senkin päämääränä on vapauttaa meidät ylipainosta — sielun rasvasta.

Hengellisen askeesin tarkoitus on herättää meidät talviunesta, horroksesta, elämän uneliaisuudesta. Rukouksessa kuultu sana alkaa saada vähitellen sijaa. Pikkuhiljaa se puhdistaa sielun sisäisen lähteen, niin että elävä vesi voi taas pulputa.

Jumalan sana saa liikkeelle ja on varsinainen vaikuttaja hengellisissä harjoituksissa, mutta omaakin panostamme tarvitaan. Harjoituksessa ei auta, jos toinen juoksee puolestamme. Raamattu on avattava itse ja rukoukselle luotava oma aikansa.

Sitten saakin muistaa jälleen, että kaikki tapahtuu Kristuksessa. Hän herättää kaipauksemme ja ylläpitää pyrkimystämme. Askeesi on vastausta rakkauden kutsuun, suostumista siihen, että Kristus saa alkaa puhdistustyönsä.