Kymmenvuotiasta Lauri Vanosta haastateltiin Vantaan Laurissa viisi vuotta sitten. Hän aavisti pääsevänsä haastateltavaksi myös nyt, kun täyttää kymmenen vuotta samoihin aikoihin Vantaan Laurin kanssa.

— Minusta on tullut viiden viimeisen vuoden aikana rauhallisempi. Vieraiden aikana olen hiljaisempi. Oman perheen läsnä ollessa olen yhä melkoinen höpöttäjä, hän arvelee.

Viime vuosina Lauri arvelee myös viisastuneensa monin eri tavoin. Nyt hän käy Pähkinärinteen koulun neljättä luokkaa.

— Koulussa olen oppinut laskemaan kertolaskuja. Matikka ja liikunta ovat helppoja. Olen oppinut nyt lukemaan sujuvammin, vaikka lukihäiriöni vuoksi kirjaimet hyppivät yhä riviltä toiselle tai vaihtavat paikkaa

Lukipulmiensa vuoksi Lauri ei ole järin innostunut kirjallisuudesta.

— Luen Aku Ankkoja lehtinä ja taskukirjoina. Mulla on niitä molempia isot pinot.

Pokémonit yhä suosikkeja

Viisi vuotta sitten Lauri oli päiväkerhoikäinen poika, joka tarinoi lähes taukoamatta Pokémoneiden sekä Actionmanin voimista ja taidoista. Tuolloin hän kelpuutti unikaverikseen tyrannosaurus rex -lelun. Nykyisin hän leikkii mielikuvitusleikkejä ainoastaan yksin ollessaan.

Vuonna 2001 Laurin huoneen seinällä oli useita Pokémonjulisteita. Nyt hän on sisustanut sinisävyisen ja siistin huoneensa jalkapallo- ja Star Wars -aiheisilla kuvilla. Seinälle hän on ripustanut myös koulun shakkiturnauksesta saamansa mitalin.

— Unilelu vaihtui kolme vuotta sitten Nosse-norsuksi. Pokémoneista olen yhä kiinnostunut. Vaihdan pokémonkortteja kavereiden kesken ja katson pokémoneita televisiosta. Pokémoneissa minua kiinnostaa, millaisia hahmoja uudet olennot saavat. Seuraan televisiosta myös Simpsoneita.

Lauri on iloinen, että hänen parhaat kaverinsa Juuso ja Jan ovat pysyneet samoina.

— Kavereiden kanssa ulkoilemme lähes joka päivä. Mikäli sää on hyvä, niin luistelemme, pelaamme lätkää, hiihdämme tai pelaamme jalkapalloa. Sisällä ollessamme rakennamme legoista linnoja. Omassa huoneessani rakennelmat saavat olla rauhassa, sillä huoneeni on äidin hoitolapsilta kielletty alue.

Koulupäivän jälkeen ja viikonloppuisin Lauri pelaa mielellään playstation kakkosta. Joskus hän myös leikkii Laurin äidillä hoidossa olevan kuusivuotiaan Maxin kanssa. Pleikkaripelejä hän ei yleensä pelaa pienempien lasten nähden.

— Suosikkini on Sly. Se on tasohyppelypeli, jossa on vauhtia, toimintaa ja monenlaisia hauskoja tehtäviä.

Viulunsoittoa ja yön hiljaisuutta

Pari vuotta sitten Lauri ryhtyi harrastamaan viulunsoittoa. Soittamisesta hänet sai innostumaan äidin siskon mies Miika. Myös pari Laurin luokkalaista tyttöä soittaa viulua.

— Minulla on puoliviulu. Osaan jo soittaa sillä sujuvasti Hyräilyn ja Hämähäkkilaulun.

Edellisessä haastattelussa Lauri kertoi, että yö on hänen mielestään usein parasta aikaa. Hän on yhä samaa mieltä.

— Yöllä on hiljaista ja rauhallista. Nukahtaminen ei ole aina helppoa, sillä talosta kuuluvat puheet ja muut äänet pitävät hereillä. Jos uni ei tule, niin silloin on vain käännettävä kylkeä.

Joka toisen viikonlopun Lauri ja hänen kaksi siskoaan viettävät Martinlaaksossa asuvan isänsä luona. Isänsä kanssa he retkeilevät usein Luukin ulkoilualueella.

— Melkein joka kävelyretkellä paistamme nuotiolla makkaraa. Toisinaan retkeilemme yhdessä myös isän tyttöystävän ja hänen lapsiensa seurassa.

Lauri on myös pohtinut tulevaisuuttaan. Koulussa hän on innostunut puutöistä.

— Ehkä minusta tulee isona puuseppä, hän miettii.

Lauri Vanonen jatkoi koulunkäyntiä joululoman jälkeen ma 9.1.