Jokainen meistä haluaa olla hyväksytty siinä yhteisössä, jossa elää. Näin luonnehtivat Kolmea iloista rosvoa -näytelmää Tikkurilan Teatterikoulun oppilaat. He ovat tehneet Vernissan saliin esityksen, jossa Kasper, Jesper ja Joonatan leijonineen on siirretty näyttämölle hyvin perinteisesti.

Lavastus mukailee hyvin Thorbjörn Engnerin kirjaansa tekemää raikkaan naivistista kuvitusta, puvustus on nappeja myöten hyvää lastenteatteria. Äänitaustat ja valot on tehty huolella hillitysti. Kaikki on nuorten omaa työtä. Siitä reilut aplodit.

Näyttämöllä tekijöiden nuoruus ja kokemattomuus näkyy paikoin tiettynä verkkaisuutena, kun koko lava pysähtyy vuorosanojen lausumiseen ja kuuntelemiseen. Paikoin vauhtia haetaan liioitellulla kompastelemisella. Osa esityksen lauluista uhkaa jäädä säestyksen alle, ehkä laulajia olisi voinut miksata hivenen ylemmäs.

Mutta kaikki onnistuvat rooleissaan ja näytelmä onnistuu hilpeyttämään. Ensi-illan lapsikatsojat ratkesivat pitkin matkaa hersyvään nauruun. Esimerkiksi Sakari Rokkasen Poliisimestari Paavali on johdonmukaisen pulleasti tehty, ja Jenni Holopainen Kasperina ja Susanna Salminen parturi Listinä viihtyvät lavalla silminnähden. Elli Saari polvihousuissaan on erittäin hyvä Tommi.

Tikkurilan Teatterikoulun Kolme iloista rosvoa on oivallinen satunäytelmä, mutta siinä on myös yhteiskuntakritiikkiä. Rosvot eivät ole kovin iloisia. Heidän riitelynsä ei ole kuritonta, vaan ahdistunutta. Nuorten käsissä Kasper, Jesper ja Joonatan ovat korostuneesti syrjäytyneitä ihmisiä eivät vaihtoehtoelämästä nauttivia veijareita. He ovat ne, joita ei kutsuta Kardemumma-päivän juhliin, vaikka he sinne haluaisivatkin.

Lopussa satu ja tosi leikkaavat jälleen. Kardemumman laki edellyttää kiltteyttä, jotta kaikilla olisi hauskaa. Siksi rosvotkin otetaan kynnykseltä yhteisöön mukaan. Se on utopia, jota on helppo kannattaa.

Kolme iloista rosvoa la 14.1., su 15.1. ja ti 17.1 Vernissan salissa
(Tikkurilantie 36)