En tiedä, kumpaan ihastuin Barcelonan-matkallani ensin, mieheen vai kirkkoon.

Mies on arkkitehti ja harras katolilainen Antonio Gaudi ja kirkko hänen elinikäinen pakkomielteensä.

Kirkon peruskivi muurattiin Barcelonan uudelle asuinalueelle vuonna 1882. Pian sen jälkeen 31-vuotiaasta Gaudista tuli sen pääsuunnittelija. Hän omistautui kirkon rakentamiselle yli neljäksikymmeneksi vuodeksi. Työ jäi häneltä kesken, ja sitä jatketaan edelleen.

Mutta rakennustelineiden keskelläkin kirkko on jumalaisen kaunis. Gaudi tahtoi koristella herranhuoneen ylenpalttisesti: paljon torneja symboloimaan apostoleita, evankelistoja ja neitsyt Mariaa sekä korkein torni tietysti Kristukselle, ja fasadeja kuvaamaan tämän syntymää, kuolemaa ja ylösnousemusta. Lisäksi rakennus on täynnä värikkäitä kasvi- ja eläinaiheita.

Kirkko oli Gaudille kaikki kaikessa. Loppuvuosinaan hän jopa yöpyi rakennustyömaalla. Päivisin hän saattoi kerätä turisteilta kolikoita kirkon rakentamiseen.

Gaudi eli köyhänä ja naimattomana erakkona. Vuonna 1926 hän jäi raitiovaunun alle ja kuoli onnettomuudessa saamiinsa vammoihin. Aluksi kukaan ei tunnistanut loukkaantunutta vaan tätä luultiin paikalliseksi kerjäläiseksi. Myöhemmin arkkitehti haudattiin kirkon keskeneräiseen kryptaan.

Nykyään Sagrada Familia eli Pyhän perheen katedraali on Barcelonan tunnetuin nähtävyys, vaikkakin edelleen keskeneräinen.