On olemassa kahdenlaisia ihmisiä: niitä jotka ovat aina valppaina ja valmiina kohtaamaan vastaan tulevat asiat ja niitä jotka ajautuvat tuleviin tilanteisiin hämmästellen, miten nopeasti aika kuluu. Erityisesti juhla-aikoina nämä ihmistyypit erottuvat toisistaan hyvin selvästi.

Toisilla on jo tähän aikaan vuodesta joululahjat ostettuina ja joulukortit kirjoitettuina, kinkku tilattuna, verhot vaihdettuna ja kodin joulusiivous hyvällä alulla. Toiset havahtuvat vasta jouluviikolla huomaamaan, että jotain olisi tehtävä. He ovat niitä, jotka aattona, hieman ennen joulurauhan julistusta, harhailevat markettien tyhjentyneiden ruoka-altaiden ja alennusmyynnissä olevien viimeisten suklaarasioiden tuntumassa käyden huolestuneina läpi ostoslistaa, mielessä kysymys: miten tässä taas näin kävi.

Mitä on oikea valmistautuminen? Sitä että kuulostelee elämäänsä omista lähtökohdistaan, ei sen mukaan mitä muut pitävät tarpeellisena. Taizen veli Roger opetti, että juhla syntyy yksinkertaisista aineksista: jaetaan siitä vähästä mikä meillä on. Valmistautuminen on sitäkin, että päätän keskittyä muutamiin tärkeinä pitämiini asioihin enkä välitä ulkoa tulevista paineista.

Suuret asiat tapahtuvat usein yllättäen. Esimerkiksi käy vaikkapa joulun lapsen syntymä. Aikaa ja paikkaa ei ollut etukäteen suunniteltu. Vieraslistaa ei ollut kirjoitettu valmiiksi. Ensimmäiset vieraat olivat lapsen vanhemmille entuudestaan tuntematon miesjoukko, joka pelmahti lapsivuoteelle Betlehemin yöstä.

Kannattaa pitää sydämessä avaraa, tyhjää tilaa. Jouluvieras on jo matkalla. Hänellä on mukanaan kaikki tarpeellinen.