Itsenäisenä yhdessä
Sain mummoltani neljä kynttilää, jotka sytytän tänä itsenäisyyspäivänä. Kynttilöissä on sotainvalidien merkki, katkennut verenpunainen miekka. Isoisäni oli sotainvalidi, yksi niistä 94 000 suomalaisesta, joka sai rintamalta pysyvän ruumiillisen vamman.
Itsenäisyyspäivän juhlintaan kuuluu niiden miesten ja naisten muistaminen, joiden ansiosta Suomi säilytti itsenäisyytensä. Kovin montaa Marskin ritaria ei kuitenkaan enää Linnan kutsuilla nähdä, ja sotainvaliditkin järjestivät tänä vuonna viimeisen valtakunnallisen syyskeräyksensä. Valitettavasti vasta vanhoilla päivillään veteraanit ovat saaneet kokea ansaitsemaansa arvostusta jokavuotisten "mitäs menitte sotaan" -haukkujen sijaan. Onneksi ajat ovat muuttuneet.
Itsenäisyys ei kuitenkaan tarkoita ensi sijassa sodan muistamista tai itsenäisyyden puolustamiseen varautumista. Suurin osa itsenäisyyden ajasta on ollut rauhan aikaa, jolloin Suomea on rakennettu tavallisten suomalaisten työllä sellaiseksi kuin se nyt on.
Suomi on hyvä maa asua, mutta niin on moni muukin maa maailmassa. Oman maan arvostamisen ei pidä merkitä sitä, että ajattelemme olevamme muita parempia. Itsenäisyys ei ole toisista eristäytymistä tai tiukan rajan vetämistä meidän ja muiden välille. Toki Ruotsi-otteluissa sopii hiukan hehkuttaa, kunhan muistaa, että kyse on vain urheilusta.
Hyvin itseriittoinen me-asenne voi olla jopa uhka itsenäisyydelle. Ihmiset ovat tällä pienellä pallolla yhä riippuvaisempia toisistaan. Jos nykypäivän maailmassa halutaan ajaa Suomen etua, sitä ei voida tehdä polkemalla toisten oikeuksia. Itsenäisyys ei ole eristäytymistä, vaan yhteyttä toisiin kansoihin ja toisiin ihmisiin. Tästä yhteydestä riippuu koko tulevaisuutemme.
Suomalaiset pitävät terrorismia uhkana, mutta vielä enemmän pelätään ympäristöongelmia. Molemmat näistä uhkakuvista ovat esimerkkejä ongelmista, joissa ei auta Suomen rajojen sulkeminen ja silmien ummistaminen maailman tapahtumilta.
Ilmansaasteet ja Itämeren myrkyt eivät tunne kansallisia rajoja. Siperian ikiroudan sulaminen on uhka myös Suomen itsenäisyydelle. Kasvuhuoneilmiölle pitäisi alkaa tosissaan tekemään jotakin eikä vain odottaa ajan kulumista. Odotus voi tulla kalliiksi.
