Joulun alla moni meistä hikoilee, jopa tuskailee jouluvalmistelujen kanssa. On ostettava ja paketoitava lahjat, kirjoitettava ja lähetettävä kortit, siivottava koti, laitettava ulkovalot, leivottava piparit, valmistettava laatikot, hankittava ja koristeltava kuusi, paistettava kinkku… on tehtävä joulu.

On tehtävä joulu, vaikka joulu tulee tekemättäkin.

On selvää, että jouluun valmistautuminen on osa juhlaa. Että joulun tunnelma hiipii pikkuhiljaa joulukorttien, leipomisen ja joulukoristeiden myötä. Että joulu ilman lahjoja olisi hieman ankea.

Mutta millainen joulu tulee kotiin, jossa kaikki valmistelut on tehty täydellisyyttä hipoen, mutta jossa täysin uupunut äiti tiuskii silkasta väsymyksestä tai murjottaa marttyyrin ilme kasvoillaan uurastuksensa jälkeen?

Voisiko jouluvalmistelut tehdä kevyemmän kaavan mukaan? Voisiko joulusiivous ollakin vain imurointi ja näkyvimpien paikkojen tyhjentäminen ylimääräisestä tavarasta. Olisiko se niin kauheaa, jos piparit ostettaisiin kaupasta tai edes leivottaisiin valmiista taikinasta tai jos lanttulaatikko ei olisikaan itse tehtyä?

Joulu on ilon ja rauhan juhla. Jouluun valmistautumisen pitäisi olla, jos ei nyt aivan pelkkää nautintoa niin ei ainakaan kivireen vetämistä. Tärkeintä joulussa ei ole komeroiden siisteys tai itse paistettu kinkku vaan rauhoittuminen, rakkaiden ihmisten läheisyys ja arkihuolien pois heittäminen.

Tärkeämpää kuin ulkoisten puitteiden komeus on sisäinen juhlamieli. Kynttilän hämyssä laulettu jouluvirsi voi tuoda aidon joulun vahvemmin kuin viikkojen puunaus ja pakertaminen.

Joulun tekeminen on parhaimmillaan mukavaa virittäytymistä tulevaan juhlaan. Jos se kuitenkin alkaa tuntua raskaalta ja ahdistavalta, on hyvä muistaa, että joulussakin tärkeintä on lapsi, joulun lapsi. Eikä hänen syntymäjuhlansa viettäminen vaadi ulkoisia puitteita vaan avoimen sydämen.

Tämä on tällä kertaa viimeinen kolumnini. Kiitos kuluneesta vuodesta ja rauhallista joulunaikaa tutun laulun sanoin: "Näin sydämeen joulun teen ja mieleen hiljaiseen / taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen…"