Oman äidin hellittelyt ja laulu rauhoittavat levottoman lapsen ja tuudittavat uneen väsyneen vauvan. Siksikö, että äiti, joka hoitaa lastaan, on eniten tekemisissä tämän kanssa?

Ei pelkästään siksi, sanovat musiikkipedagogi Hilkka-Liisa Vuori ja musiikkiterapeutti Marjaana Laitinen. Tärkeää on myös se, että biologisen äidin ja lapsen välinen vuorovaikutus on alkanut jo paljon ennen lapsen syntymää.

Aisteista ensimmäisinä kehittyvät kuulo- ja tunto. Jo nelikuisen sikiön korva alkaa reagoida ääniin. Kuusikuisen korva on rakenteellisesti täysin kehittynyt ja kuulokykyinen.

Mutta jo ennen kuin korvat alkavat toimia, sikiö pystyy aistimaan ääniä. Se kuuntelee koko kehollaan äidin hengitystä, liikkeitä, ruoansulatusta ja verenkiertoa.

Äidin äänen rytmi ja sävelkulku välittävät sikiölle äidin tunteet. Samalla tulee tutuksi äidinkieli.

Asiantuntijat neuvovat äitiä kehittämään tätä varhaista vuorovaikutusta. Äiti voi puhella, lukea ja laulaa syntymättömälle lapselleen. Parasta olisi, jos äiti tekisi lapselleen ikioman laulun. Sitä äiti voi laulaa raskausaikana ja sillä hän voi lapsen synnyttyä toivottaa tämän tervetulleeksi maailmaan.

Jos äidin runosuoni ei syki, laulu voi lyhyimmillään olla yhden äänen tai vokaalin mittainen. Nuottikorvastakaan ei ole niin väliä. Tärkeintä ovat äänen kautta välittyvät tunteet.

Hilkka-Liisa Vuori ja Marjaana Laitinen neuvovat äitejä käyttämään ääntään tietoisesti myös synnytystilanteessa, jotta lapsi saa syntyä hyvien äänien saattelemana. Aiheeseen voi paneutua tarkemmin heidän kirjoittamansa kirjan Synnytyslaulu (Edita 2005) avulla.