Minä olen täällä oppipoika, sanoo Henry Dahlberg, ja viittaa kädellään oven taakse viitososastolle ja muualle Kaunialan sotavammasairaalaan.

Dahlberg istuu sängyn laidalla viidennen kerroksen huoneessa. Hän tuli sairaalaan asukkaaksi toukokuussa. Kotona oleminen oli käynyt ylitsepääsemättömän hankalaksi, eivätkä tarjolla olleet vanhainkotipaikat tuntuneet mukavilta.

— Tuttu lääkäri sanoi, että kuules, sinäkin olet sentään veteraani, kannattaisi lähettää paperit Kaunialaan. Ja täällä olenkin viihtynyt erittäin hyvin.

Oppipojalla Dahlberg tarkoittaa sitä, että hän ehti olla mukana vain sodan loppuvaiheissa, rannikkotykistön nostomiehenä Hangon rintamalla. Dahlbergin vaivatkin, tahdistin, keuhkot ja reuma, ovat vanhuuden tuomia.

— Sota-ajan tapahtumat jäivät nopeasti taakse ja painuivat minun elämässäni taustalle. Mutta armeija-aikana saadut opetukset ovat olleet tärkeitä sekä itselleni että meidän perheellemme: Ei koskaan pidä antaa periksi! Aina mennään eteenpäin. Pitää olla valpas ja omatoiminen.

Sodasta tuli tienristeys

Henry Dahlberg ja hänen kaverinsa Sörkan kaduilta olivat nuorimpia sotaan osallistuneita. 17-vuotiaiden poikien joukko koottiin Taivallahden koululle ja lähetettiin Hangon rannikkotykistörykmenttiin. Nostomiehet koulutettiin pikaisesti. Dahlberg sijoitettiin Mäkiluodon linnakkeeseen järeiden kaksitoistatuumaisten tykkien varjoon.

— Koska osasin soittaa haitaria, minut otettiin mukaan sotilasorkesteriin.

Neljän ja puolen kuukauden jälkeen tuli jo kotiutus.

Sotakokemus oli lyhyt, mutta sitä voi pitää risteyksenä nuoren miehen elämässä. Armeijaan otettiin poika, mutta sieltä piti kotiutua miehenä. Vaimo ja lapsi olivat jo tiedossa, oli haettava työtä ja asunto, otettava elämälle suunta.

— Olin perheen ainoa lapsi ja armeijassa olin iloinnut saadessani olla yhteydessä niin moniin uusiin ihmisiin. Koulutuksen ja sotakuukausien jälkeen kaverit hajaantuivat nopeasti, mutta tarve olla tekemisissä ihmisten kanssa jäi.

Armeijan kurilla johtajaksi

Henry Dahlberg sai työtä Wärtsilän sosiaalipäällikön apulaisena ja hakeutui opiskelemaan sosiaalipolitiikkaa.

Sotilasorkesterikin sai jatkoa. Dahlberg liittyi viiden hengen yhtyeeseen, joka kiersi Etelä-Suomea soitellen tanssimusiikkia ja jatsia. Haitari on mukana vieläkin, tuolilla sängyn vieressä.

Sotavuosien jälkeen itsenäisyytensä säilyttänyttä Suomea rakennettiin kiihkeästi. Dahlbergista tuli sosiaalijohtaja Kuopioon ja vuonna 1964 Helsingin maalaiskuntaan, eli Vantaalle.

— Perustettiin suuri määrä päiväkoteja, vanhainkoteja ja hoitolaitoksia. Armeijassa oli ollut vaikea oppia kovaan kuriin ja järjestykseen, mutta siitä tuli hyvä pohja omalle työnteolle ja niille johtotehtäville, joita työuralle tuli.

Sosiaalijohtaja Dahlbergin muistorikkain itsenäisyyspäivän juhla vietettiin presidentinlinnassa. Tellervo Koivisto oli käynyt tutustumassa Vantaan edistyksellisiin sosiaalipalveluihin ja vierailun jälkeen tuli postia valtakunnan korkeimmasta kansliasta.

— Olihan se kokemus, Dahlberg toteaa.

Veteraaneja, mutta ei vain sotaa

Potilashuoneen ikkunasta näkyy harmaa marraskuun lopun aamupäivä. Osaston asukkaat ovat kohta lähdössä pikkujoululounaalle lauttasaarelaiseen ravintolaan.

Töitä on Henry Dahlbergin elämään mahtunut paljon, viranhoitoa ja järjestötyötä. Kaikesta kiitokseksi Dahlberg sai sosiaalineuvoksen arvonimen.

— Mutta nyt olen vain tällainen seuraaja. Täällä nöyrtyy. Olen vanha mies jo.

Kaunialassa sosiaalineuvos on veteraani, jota kuntoutetaan. Keskiviikkoisin on sanomalehtipiiri, jossa käydään läpi Helsingin Sanomien tärkeimpiä kirjoituksia. Joka päivä Dahlberg kävelee sinne tänne sairaalan käytäviä.

— Täällä tapaa todellisia jermuja. Huonekaverikin on sotainvalidi, hänellä niitä prosentteja on aika paljonkin. Muttei sodasta enää paljoa puhuta. On niin paljon muutakin asiaa. Tärkeintä täälläkin on lähimmäisvastuu, ihmisen halu tulla kohdatuksi omine tarpeineen.

Yhdentoista aikaan Kaunialan pääoven edessä bussiin nostetaan pyörätuoleja. Lounaalle on lähdössä joukko vanhoja miehiä. Henry Dahlberg vilkuttaa vielä bussin ovelta.

— Koska osasin soittaa haitaria, minut otettiin mukaan sotilasorkesteriin.