Vaaralan päiväkeskuksessa on rauhallinen tunnelma. Työttömiä on paikalla tavallista vähemmän, koska edellisiltana oli Hakunilan ja Länsimäen työttömien yhdistyksen joulujuhla. Illan yksi kohokohta oli, kun Elämäntapaliiton edustaja luovutti yhdistykselle kunniakirjan.

Poliittisesti ja uskonnollisesti riippumattoman työttömien yhdistyksen toiminnanohjaaja Risto Immonen ja hallituksen puheenjohtaja Tapani Haapoja ovat iloisia saadusta tunnustuksesta.

— Olemme pyrkineet erilaisilla sosiaalisen kanssakäymisen muodoilla ehkäisemään työttömien syrjäytymistä ja tukemaan heidän elämänhallintaansa ja työkykynsä ylläpitämistä.

Miehistä kyllä tuntui hieman erikoiselta viettää lokakuussa yhdistyksen kymmenvuotisjuhlia. Ihmistenhän toivoisi työllistyvän ja tällaisen toiminnan tulevan kokonaan tarpeettomaksi.

Vuonna 1995 syvimmän laman aikana perustettu yhdistys toimi aluksi Hakunilan kirkon tiloissa. Vuodesta 1999 lähtien yhdistyksen toimipiste oli Länsimäen päiväkeskuksessa, ja viime kesäkuussa se sai lopulta täysin omat tilat Vaaralasta.

Ongelmana ikärasismi

Hakunilan ja Länsimäen alueen työttömien yhdistykseen kuuluu noin 160 jäsentä, joiden keski-ikä on yli 50 vuotta. Suurin osa heistä on pitkäaikaistyöttömiä.

— Meillä on huolenaiheena, miten saisimme mukaan lisää nuoria ja ylipäätään sellaisia työttömiä, jotka eniten tarvitsisivat tällaista tukimuotoa, kertoo Risto Immonen.

Hän kuvailee vanhempien pitkäaikaistyöttömien tilannetta erityisen vaikeaksi. Moni heistä odottaa työttömyyseläkkeelle pääsyä, koska työtä ei ole yrityksistä huolimatta löytynyt.

— Ikäsyrjintä on iso ongelma. Olen törmännyt usein siihen, että työnantajat pitävät jo nelikymppistä liian vanhana.

Yhdistyksen jäsenistä suurin osa on aktiivista väkeä. He etsivät koko ajan työtä ja käyvät työllisyyskursseilla. Osan jäsenistä yhdistys on pystynyt työllistämään vuodeksi kerrallaan Kelan, Vantaan kaupungin ja työvoimatoimiston myöntämällä yhdistelmätuella.

Hiljattain yhdistys palkkasi yhdistelmätuella atk-tukihenkilön. Hän alkaa vetää projektia, jonka tarkoituksena on kurssittaa tietojenkäsittelystä kiinnostuneita.

— Yhdistelmätuella työllistetyistä monet ovat saaneet myöhemmin muualta työtä ja päässeet kiinni työelämään, Immonen sanoo.

Toimintaa joka lähtöön

Työttömien yhdistyksen viikoittaisiin toimintoihin Vaaralassa kuuluu puuron tai keiton tarjoaminen, kokkikerho ja niin sanotun myyntipäiväleivän jakaminen.

— Meillä oli aiemmin kerran viikossa Hakunilan mielenterveysseuran tiloissa Ystävän kammari -niminen informaatiopiste. Pyrimme jatkamaan tätä toimintaa ensi vuoden alusta, selvittää Risto Immonen.

Koska Vaaralan päiväkeskuksen tilat ovat melko pienet, on yhdistys "ulkoistanut" joitakin toimintamuotoja. Hakunilan uimahallissa voi käydä yhtenä päivänä viikossa uimassa ilmaiseksi ja Länsimäen nuorisotalolla voi pelata biljardia, pingistä ja ilmakiekkoa. Yhdistyksen käytössä ovat myös Länsimäen päiväkeskuksen kuntosali ja Hakunilassa oleva puutarhapalsta.

Toisinaan yhdistys tekee luonto- ja marjastusretkiä sekä tapaa muiden työttömien yhdistysten jäseniä erilaisissa yhteistapahtumissa. Elämäntapaliitto ja Kotien puolesta -yhdistys puolestaan ovat tukeneet yhdistystä tarjoamalla muun muassa erilaisia loma- ja retkivaihtoehtoja.

— Aiemmin teimme enemmän yhteistyötä Hakunilan seurakunnan kanssa. Nyt olisi selvää tarvetta tiivistää tätä puolta.

Mielekästä tekemistä mukavassa porukassa

Olavi Laakso kuuluu Hakunilan ja Länsimäen alueen työttömien yhdistyksen aktiivisimpiin jäseniin. Hän pistäytyy Vaaralan päiväkeskuksessa lähes joka päivä, minkä lisäksi hänellä on erilaisia harrastuksia. Hän sanookin käyvänsä kotona lähinnä vain kääntymässä.

— Jäin toissa talvena työttömäksi atk-suunnittelijan työstä. Kun näin lehdessä ilmoituksen yhdistyksestä, päätin tulla katsomaan, millaista toimintaa täällä on.

Laakso kehuu erityisesti yhdistyksen mukavaa porukkaa ja hyvää ruokaa. Hän on muun muassa pelannut siellä shakkia, häärinyt kokkikerhossa ja osallistunut retkille.

Keväästä syksyyn Laakson päivät kuluvat tiiviisti puutarhanviljelyn parissa. Hänellä on peräti kolme puutarhapalstaa, joten kokkaamisesta kiinnostuneella miehellä riittää ruoka-aineksia omasta takaa.

Laakso epäilee, löytääkö hän enää uutta työpaikkaa, koska hän on jo 59-vuotias ja alalla on paljon työttömyyttä. Mies on työttömänä nyt toista kertaa elämässään, sillä hän oli myös 1990-luvun alussa jonkin aikaa vailla työtä.