Mooses hyvästeli Israelin kansan erämaavaelluksen lopulla ja muistutti Jumalan antamasta laista. Se laki ei ollut liian vaikea, etäinen eikä salattu. Sehän oli elämän oma sana, aivan lähellä, "teidän suussanne ja sydämessänne, valmiina noudatettavaksi".

Vanhan legendan mukaan tämä laki, jonka Pyhä Yksi näytti Moosekselle, on kirjoitettu mustalla ja valkoisella tulella. Jokainen pyhän kirjan kirjain ja merkki on jo portti Jumalan salaisuuksiin, uusiin havahtumisen tiloihin. Niissä on salaisuus, jonka Jumala on niihin kätkenyt.

Legendan mukaan samalla tavalla on olemassa kokonainen kirja, joka on kirjoitettu valkoisin kirjaimin mustien kirjainten ja merkkien välisiin tiloihin.

Pyhä kirja ei ole vain kauan sitten kirjoitettu kirja, vaan sen tarina jatkuu yhä. Se on kirjoitettu elämämme tapahtumiin ja kohtaamisiin, tähän päivään. Sana on meitä lähellä, arjen iloissa ja suruissa. Se on sisällämme hiljaisena kuiskauksena, huokauksena, sisäisenä muistutuksena tai sieltä nousevana huutona.

Elämä voi joskus näyttää siltä kuin tielle olisi viskottu kiviä. Tuntuu kuin edessä olisi vain karuja ja louhikkoisia polkuja. Tie tuntuu nousevan pystyyn eikä kukaan tunnu vastaavan pitkään aikaan.

Herra löytää meidät sieltäkin, karulta seudulta, kuljettaa ja kantaa siivillään. Jopa sieltä voi löytää hengellistä ravintoa, hunajaa kallionkoloista. Sitä varten pitää pysähtyä ja kuunnella oman elämänsä kertomusta ja löytää siitä näkymättömin kirjaimin kirjoitettu tarina. Persoonallinen tarina, Jumalan oma tarina meitä varten.

Koskaan ei voi tietää, mikä paikka tai tapahtuma on valittu sisäänpääsyn paikaksi. Sinun ei tarvitse tulla joksikin muuksi tai olla jossakin muualla. Sinä olet jo kaikkea, mitä sinun tarvitsee olla. Salaisuuden portti on avoinna siinä, missä jo olet.