Askiston Timmermalmintiellä on hiljaista perjantaiaamulla kello yhdeksän. Vain pari autoa ajelee hiljaa ohi ja joku työntelee lastenvaunuja. Omakotitalojen keskeltä löytyy Pinokuja 1, jossa on alkamaisillaan nyyttikerho. Se on kerho tänä vuonna syntyneille ja syntyville pienokaisille sekä heidän vanhemmilleen.

Nyytit ovat kokoontuneet vain yhden kerran aiemmin. Toisella kerralla äitejä nyytteineen tippuu tasaiseen tahtiin melko pieneen kerhotilaan. Small talkia ei tarvitse väkisin vääntää: spontaanit keskustelut sorisevat, synnytyskokemukset, supistukset, ponnistusvaiheet ja apuvälineiden käyttö synnytyksessä ovat kaikilla melko tuoreessa muistissa. Myös neuvolalääkäristä ja terveydenhoitajasta vaihdetaan kokemuksia. Vauvat ovat iältään noin kymmenestä viikosta kymmeneen kuukauteen.

Yhdessäoloa

Kello tulee puoli kymmenen ja puolitoistatuntinen kerho alkaa. Paikalla on ensin kuusi äitiä ja kuusi vauvaa. Hiukan myöhemmin mukaan liittyy vielä seitsemäs äiti lapsineen, ja perheen isäkin on rohjennut mukaan. Parilla vanhemmalla on mukana vauvan isosisko tai -veli.

Lastenohjaaja Tuija Kouvo-Koskinen toivottaa läsnäolijat tervetulleiksi. Rukouksen, laulun ja kynttilän sytytyksen jälkeen hän kertoo kerhoon liittyvistä käytännön asioista ja sitten opetellaan pitkä loru.

Vauvat köllöttelevät piirissä lattialla patjojen päällä suuret silmät ihmetyksestä selällään, katseet kiinnittyen toisiin kaltaisiin, aikuisista ei näemmä ole niin väliä. Vauvajoukossa jyrää poikaenergia, sillä seitsemästä vain kaksi on tyttöjä. Arttu-vauvalla on paljon asioita. Äitinsä mukaan hän kertoilee kaikki perhesalaisuudet heti vaan ja kaikille.

Tarjolla on kahvia, teetä ja viinereitä. Paikalla on niin rauhallisia vauvoja, että lähestulkoon jokainen äiti saa melko rauhassa nauttia kupillisen. Askarrellakin saa, jos haluaa tai tärkeimmältä "käsityöltään" ehtii. Keltaisia auringonkukkia alkaa muodostua leikkaamisen ja liimaamisen lomassa.

Keskusteluja

Sari Ek on kerhossa mukana seitsenkuisen Tommi Mannisen ja neljävuotiaan Mea Mannisen kanssa. Sarin ja lasten tie nyyttikerhoon löytyi Vantaan Lauri -lehden seurakunnallisista ilmoituksista.

Nyyttikerho kiinnosti Saria, kun nuorimman lapsen ikä oli siihen juuri sopiva. Seurakunnan muu perheille suunnattu toiminta oli jokseenkin tuttua jo ennestään.

— Mea käy seurakunnan päiväkerhossa ja aina kun Hämeenkylän kirkolla on ollut jokin tapahtuma perheille, olemme olleet mukana.

Äitiysvapaalla oleva Sari nauttii olostaan täysin siemauksin, mutta aikuiskontakteja ei äidillä perheen vauvavaiheessa ole liikaa.

— Toivon nyyttikerholta yhdessäoloa toisten äitien kanssa, keskustelua arjen suruista ja iloista. On tärkeä jakaa vauvaperheen asioita muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, silloin tulee kysymyksiin monta eri vastausta. Esimerkiksi jotain käytännön asiaa voi kokeilla eri tavalla, kun kuulee, miten toisessa perheessä tehdään.

— Tuleva kerhon ohjelma näyttää kivalta. On vapaata olemista, mutta joskus paikalle on tulossa ulkopuolisia asiantuntijoita.

Nyyttikerhon syksyn ohjelmaan kuuluu ainakin terveydenhoitajan ja perheneuvojan vierailut, valokuvaajan käynti ja mahdollisesti myös imetysasiantuntija piipahtaa kerhossa, jos äidit niin haluavat.

Aikuiskontakteja

Kun lentoemäntä Sari Ek oli ensimmäistä kertaa äitiysvapaalla Mean kanssa, hän ei malttanut olla kotona kovin pitkään.

— Oikeastaan syy siihen, että lähdin Mean jälkeen niin nopeasti takaisin töihin oli se, että kaipasin aikuiskontakteja. Ne ovat kotiäidillä aika vähissä päiväsaikaan. Sitten kun mies tulee töistä, on tietysti eri kuviot, mutta päivässä on monta pitkää tuntia, kun ollaan vain lasten ehdoilla.

Nykyisin Ekin vauvaperheen tilanne on erilainen kuin ensimmäisen lapsen kanssa. Sari on tutustunut Mean päiväkerhokavereiden kautta muihin äiteihin. Päivällä on kyläpaikkoja puolin ja toisin. Ja nyyttikerhossa käyvien vanhempien perhetilanne on kaikilla samanmoinen. Tukea ja ymmärrystä äitiyden haasteisiin saa jo toisen äidin katseesta.

Sari Ek ja Tommi
Manninen olivat
pe 9.9. nyyttikerhossa.