Hirmumyrsky Katrinan aiheuttaman tuhon mittasuhteet ovat käsittämättömät.

Suomen Kuvalehden viime viikolla julkaisemassa kartassa verrataan toisiinsa Suomea ja Katrinan tuhoaluetta. Pahiten kärsivät Louisianan ja Mississipin rannikot, jossa moni kaupunki tuhoutui täysin, mutta kokonaisuudessaan tuhoalue on laajuudeltaan puolet Suomen pinta-alasta. Jos pääkaupunkiseutu joutuisi vastaavan myllerryksen kohteeksi kuin New Orleans, moni asia olisi täälläkin sekaisin. Se ei silti selitä virallisen avun hitautta eikä sen painottumista sotilaisiin.

Kansalaisjärjestöt ovat alusta lähtien pyrkineet toimittamaan kriisialueelle humanitaarista apua. Esimerkiksi Kirkon ulkomaanavun amerikkalaiset yhteistyökumppanit ovat vieneet luonnonkatastrofin uhreille vettä, ruokaa, huopia, hygieniatarvikkeita ja taloustavaroita. Suomessa ei kuitenkaan ole järjestetty keräystä Katrinan uhreille, koska kirkolliset avustusjärjestöt eivät ole sitä pyytäneet. Ilmeisesti iso maa selviää tuhosta pääosin omin voimin.

Ikävintä amerikkalaisten viranomaisten kannalta on, että tuho oli ennustettavissa. National Geographic -lehti kuvasi pilkuntarkasti jo vuosi sitten, mitä tapahtuu jos ja kun voimakas hurrikaani iskee New Orleansiin. Keskustelu siitä, olisiko katastrofin estämiseksi voitu tehdä enemmän, on jo käynnistynyt. Toivottavasti se ulottuu myös pääasiaan eli ilmaston lämpenemiseen, joka väistämättä vaikuttaa sääoloihin kaikkialla maailmassa. Kun Siperian ikirouta on jo alkanut sulaa, ollaan kasvuhuoneilmiön torjumisessa pahasti myöhässä.

Suomessa on kauhisteltu bensiinin korkeita hintoja, ja itsekin kävin täyttämässä tankin ennen viimeisintä hinnan nousua. Vaikka autoilijan kannalta korkea hinta ei tunnu mukavalta, siihen lienee syytä totutella. Maailman öljyvarat eivät ole rajattomat. Liikenteen päästöillä on oma osansa ilmaston lämpenemisessä, joten halpa bensa ei ole luonnon eikä yhteisen pallomme etu. Toivon mukaan kasvihuoneilmiön hillitsemistä aletaan Katrinan jälkeen entistä enemmän miettiä ja öljyteollisuuteen kytkeytynyt Yhdysvaltain hallintokin saadaan mukaan yhteisiin talkoisiin, jossa viime kädessä panoksena on ihmiskunnan tulevaisuus.