Sivun toiminnot
Ei ulkokultaista säätämistä
— Minä vihaan teidän juhlianne, minä inhoan niitä, minä en voi sietää juhlakokouksianne. Kun te tuotte minulle polttouhrejanne ja ruokauhrejanne, minä en ota niitä vastaan. Juottovasikkoihin, joita te tuotte ateriauhriksi, minä en katsahdakaan. Vie pois minun luotani virsiesi pauhu! En halua kuulla sinun harppujesi helinää. Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro. Aam. 5: 21–24
Vaimoni ja minut vihittiin avioliittoon kesämökillä Ruokolahdella. Aurinko paistoi, tuuli hiljaa ja me hymyilimme. Myllynkivi kaulassa? Eipä vainen.
Turvallisuutemme on sinetöity. Saamme tapella ja riidellä, iloita ja "onnettaa" sielujemme kyllyydestä. Pysymme yhdessä aina. Koen meidät hirveän oikeaksi. Oikeus on tapahtunut ja avioliittomme on oikein. Siis superlatiivi oikea-sanasta.
Tunnen itseni etuoikeutetuksi. Minulla on kaikki, mitä tarvitsen. Ulkokultainen säätäminen ei Jumalaa kiinnosta. Se ei kiinnosta, miltä asiat näyttävät. Se, millä on merkitystä, on asioiden henki.
Meidän osamme on ottaa vastaan tämä Henki. Meitä ei tee onnelliseksi ja vapaiksi Jumalan syöttäminen ähkyksi. Meidät tekee vapaiksi ja onnellisiksi Henki, ja sen me saamme Jumalalta. Se on jumalanpalvelus — ei meidän palveluksemme Jumalalle, vaan hänen palveluksensa meille.
Ensi sunnuntai on 18. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Kristityn vapaus. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 119:97–104, Aam. 5:21–24, Kol. 2:16–23 ja Mark. 2:18–22.
