Lastentarhanopettaja Sanna Häkkilä, 31, ja häntä viisi vuotta vanhempi varastoesimies Harri Hildén muuttivat viime maaliskuussa Pirkkalasta, Tampereen lähitienoolta, Vantaalle. Pääkaupunkiseudulle he suuntasivat, kun Harri sai vakituisen työn Keskon varastolta Itä-Hakkilasta. Samalla hän siirtyi yötyöstä päivätyöhön.

Muuton myötä elämänrytmi meni uusiksi.

— Asumme nyt molemmat samalla paikkakunnalla, meillä molemmilla on päivätyö ja aiempaa enemmän yhteistä aikaa, Vantaanlaakson päiväkodissa työskentelevä Sanna iloitsee.

Suurimman osan vapaa-ajastaan pariskunta on käyttänyt ensimmäisen ihan oikean yhteisen kotinsa sisustamiseen. He ovat myös autoilleet ympäri Vantaata ja tutustuneet uuteen kotikaupunkiinsa.

Vantaalaista identiteettiä he eivät vielä osaa määritellä. Vantaalaisuuden sijasta he mieltävät itsensä ennemmin kartanonkoskelaisiksi.

Juttutuokioita porraskäytävässä

Sanna ja Harri kuvailevat Vantaalle muuttoaan hypyksi suureen tuntemattomaan. He eivät tienneet ennen tänne asettumistaan kaupungista juuri mitään. Pääkaupunkiseutuun liittyviä ja median kautta suodattuneita mielikuvia heillä oli sitäkin enemmän.

— Luulimme, että Vantaalla kenelläkään ei ole aikaa eikä halua tervehtiä toisia. Olimme myös aivan varmoja, että kukaan ei halua katsoa toisia silmiin, Sanna nauraa.

Sanna ja Harri kokivatkin iloisen yllätyksen naapureidensa tervehtiessä heti uusia tulokkaita. Nykyisin he tuntevat jokaisen samassa talossa asuvan naapurinsa ainakin ulkonäöltä. Naapureidensa kanssa he ovat jutustelleet lähinnä porraskäytävässä tai pihalla kohdatessaan.

— Yleensä puhutaan säästä. Vielä ei kukaan ole rohjennut kutsua ketään luokseen kylään, Sanna mainitsee puolivakavissaan.

Etäisen viileitä ja kiireisiä cityihmisiä Sanna ja Harri ovat kohdanneet ainoastaan Helsingin ydinkeskustassa.

Pariskunta on seurannut mielenkiinnolla Vantaan kaupungin talouskeskustelua. Heidän mielestään on surullista, että kaupunki rankaisee säästöpäätöksillään ennen kaikkea lapsia, nuoria, vanhuksia ja sairaita.

— Sanotaan, että lapsissa on tulevaisuus. Lauseen merkitys on tainnut päättäjiltä hämärtyä, Harri tuhahtaa.

Viikonloppuisän elämää

Tähänastisen elämänsä Harri on viettänyt lapsuusmaisemissaan Pirkkalassa. Sanna puolestaan on kotoisin Hämeenkyröstä, mutta viime vuodet hän on asunut Harrin luona Pirkkalassa.

Pariskunta ryhtyi suunnittelemaan muuttoa pääkaupunkiseudulle reilu vuosi sitten. Samalla he puntaroivat muuton hyviä ja huonoja puolia.

Muutossa heitä suretti eniten vuorovaikutuksen väheneminen Harrin kahteen poikaan. Nyt he pystyvät viettämään 7-vuotiaan Jarkon ja 9-vuotiaan Eeron kanssa lomien lisäksi vain joka toisen viikonlopun.

— Pirkkalassa tapasin ex-vaimoni luona asuvia poikia myös arkisin. Nyt siihen ei ole mahdollisuutta, Harri pahoittelee.

Siitä Sanna ja Harri ovat kuitenkin onnellisia, että Jarkko ja Eero ovat kokeneet myös heidän kotinsa omakseen. Vantaalle pojat tulevat kyläilemään mielellään.

Uusia verkostoja

Sanna ja Harri ovat asuneet Vantaalla nyt puolisen vuotta. Tuttavuuksia he ovat solmineet lähinnä työkavereihinsa. Vanhoja ystäviä on välillä ikävä.

— Toisinaan tuntuu oudolta, kun ei voi pyytää ketään ystävää ex tempore -kahviseuraksi, Sanna kertoo.

Hän on nuoruudestaan lähtien harrastanut teatteria. Muuton myötä hän menetti myös teatteriryhmän, jonka jäsenyys oli hänelle tärkeä voimavara.

Sanna ei ole kuitenkaan jäänyt surkuttelemaan harventunutta suhdeverkostoaan, vaan on lähtenyt etsimään uusia teatterihenkisiä tuttavia.

— Ehkä vielä joskus pääsen esiintymään Vantaan näyttämön produktioihin. Uutena ryhmän jäsenenä saan todennäköisesti aloittaa hommat kahvilasta ja narikasta, hän virnuilee.

— Olimme aivan varmoja, että täällä ei kukaan halua katsoa toisia silmiin.