Tarkoitus ei ole, että kukaan mestaroisi toista, vaan ydinajatus on hengellisten ja elämänkokemusten jakaminen toisten kanssa, kuvailee koulutuspäällikkö Marjaana Kanerva Kirkkopalveluista.

Hän on yhdessä Robert Lembergin ja Mikko Peuran kanssa tehnyt Vuorovesi-nimisen oppaan hengellisen matkakumppanuuden ryhmiä varten. Tarkoituksena on, että ryhmä yhdessä toimii jäsentensä hengellisenä ohjaajana.

Hengellistä ohjausta käytetään lähes kaikissa kristillisissä perinteissä, vaikka yleensä se yhdistetään katoliseen ja ortodoksiseen kirkkoon.

— Hengellisen ohjauksen ideana on tukea ihmisen hengellistä kasvua. Ohjaamisen tapa vaihtelee. Joissakin protestanttisissa suuntauksissa annetaan hyvin suoraviivaisia ja selkeitä ohjeita. Esimerkiksi tv-evankelistat toimivat näin, Kanerva kertoo.

— Minusta se ei oikein istu meille. Perinteisestihän suomalaiselta ei ole voinut kysyä, mihin hän uskoo, paljonko saa palkkaa tai mitä puoluetta äänestää.

Kanervan mielestä suomalaiseen kansanluonteeseen ja hengellisyyteen sopii hienotunteisempi ote, jossa korostuu yhteisyys ja vastuu toisesta ihmisestä.

— Meillä ollaan hirveän varovaisia uskon alueella. Tietty varovaisuus on hyväksikin, sillä silloin kunnioitetaan toisen ihmisen kokemusmaailmaa.

Silti Kanerva haluaa rohkaista ihmisiä keskustelemaan enemmän myös hengellisestä elämästään.

— Kun jakamisen polulle rohkenee lähteä, voi löytää ainutlaatuista kohtaamista ja yhteyttä. Se on herkkä alue, jossa tienviittana on toisen kunnioitus. Kannattaa muistaa, että kokemusten vaihtaminen on aivan eri asia kuin julistaminen. Kun kokemuksia jaetaan, pyrkimyksenä ei voi olla manipuloiminen tai vaikuttaminen.

Jakamisen kaipuu

Marjaana Kanervan mielestä pienryhmä soveltuu hyvin hengelliseksi matkakumppaniksi.

—Viisi–seitsemän henkeä on sopivan kokoinen ryhmä. Silloin jokaisella on tilaa, eivätkä jäsenet niin helposti puhu toistensa ohi. Pienryhmässä toteutuu Jeesuksen lupaus "missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään".

— Oma kokemukseni on, että pienryhmässä voi syntyä konkreettista ihmisten välistä yhteyttä. Ihmisillä on monia rooleja esimerkiksi työelämässä. Jos hyvin käy, pienryhmässä roolit putoavat aika pian, ja voidaan päästä todellisen kohtaamisen tasolle.

Pienryhmä sopii Kanervan mukaan kaikenlaisille ihmisille. Tärkeintä on oma halu osallistua ryhmän toimintaan.

— Riittää, että tuntee kaipuuta jakamiseen ja on kiinnostunut käsittelemään uskon alueeseen liittyviä kysymyksiä.

Marjaana Kanervan mielestä on luontevaa, että matkakumppaneiden keskusteluissa hengelliset kysymykset ja arkiset asiat menevät limittäin — niinhän ne tekevät muussakin elämässä.

— Omassa elämässäni en tiukasti erottele pyhää ja maallista toisistaan. Koen, että Jumala haluaa olla arjen elämässä läsnä.

— Kun ihminen löytää oman tapansa olla yhteydessä Jumalaan, se muuttuu yrittämisestä luonnolliseksi osaksi tavallista elämää. Siitä tulee hengityksen kaltaista.

Katse minästä maailmaan

Vuorovesi-oppaassa on kolme näkökulmaa: itsetutkistelu, elämän tärkeät kysymykset sekä voimanlähteet ja päämäärät.

— Ryhmässä pysähdytään kysymään, kuka olen ja mitä minulle tällä hetkellä kuuluu. Niitä ei arjen kiireissä ei yleensä ehdi miettiä. Vaikka itseen tutustuminen on tärkeää, se ei kuitenkaan ole hengellisessä matkakumppanuudessa olennaisinta. Ehkä tärkeintä on elämän ihmettely yhdessä toisten kanssa, Marjaana Kanerva pohtii.

— Ryhmässä voidaan kysellä, miten Jumala minulle näyttäytyy tai mihin hän minua kutsuu.

Oppaassa puhutaan myös kilvoituksesta, joka on kristillisessä perinteessä aika ladattu termi.

— Tässä sillä tarkoitetaan sitä, että on hyvä vapautua katsomaan maailmaa niin, ettei oma napa ole sen keskipisteenä. Jakamisen ja yhdessäolon avulla suunnataan katsetta ulospäin. Päämääränä on lähimmäisenrakkauden lisääntyminen. Kuunteleminen on yhtä tärkeää kuin puhuminen.

Tärkeä osa matkakumppanuutta on ryhmän antama vertaistuki.

— Monelle yksinäisyys on kipeä asia, ja moni ajattelee helposti, että vain minulla on tämänkaltaisia pulmia. Ryhmässä voi saada kokemuksen siitä, ettei ole yksin ja että muillakin on samantapaisia kokemuksia.

Oppaan 20 erilaisesta teemasta ryhmä voi poimia itselleen kiinnostavimmat.

— Esimerkiksi ajankäyttöön, ihmissuhteisiin, rahaan ja työhön liittyvät arkipäivän kysymykset ovat kaikille tuttuja. Esille voidaan ottaa myös ihmiselämään kuuluvia vastoinkäymisiä ja kärsimystä, Kanerva sanoo.

Rukouksesta rukoukseen

Jos kaikki teemat käydään läpi, Vuorovesi-oppaassa riittää materiaalia vuodeksi. Mikäli ryhmä haluaa jatkaa matkakumppanuutta sen jälkeenkin, Kanerva suosittelee hengellisen kirjallisuuden tai Raamatun tekstien lukemista samalla idealla.

Kokoontumisten rakenne on aina sama. Ne alkavat rukouksella ja päättyvät rukoukseen. Alkurukouksen jälkeen luetaan raamatunkohta, jota sitten mietiskellään hiljaisuudessa. Sen jälkeen keskustellaan ajatuksista ja tuntemuksista, joita teksti herätti.

Tapaamisiin ei tarvitse erityisesti valmistautua, henkinen virittäytyminen riittää.

— Suorituksia ei edellytetä keneltäkään, Kanerva korostaa.

Jos itse haluaa, voi kirjoittaa hengellistä matkapäiväkirjaa. Tavallisesta päiväkirjasta se eroaa lähinnä siten, että siinä seurataan omaa mielenmaisemaa, kysymyksiä ja tuntemuksia, ei niinkään ulkoisia tapahtumia. Jos ryhmä tuntuu turvalliselta ja osanottajat haluavat, päiväkirjoja voidaan käsitellä myös ryhmässä.

— Ryhmän toiminnassa keskeinen periaate on vapaaehtoisuus. Jokainen päättää itse, mistä asioista ja millä henkilökohtaisuuden tasolla haluaa puhua, muistuttaa Kanerva.

Vantaalaiset pääsevät tutustumaan Vuorovesi-oppaaseen heti tuoreeltaan. Martinristissä järjestetään lokakuussa koulutuspäivä, joka on tarkoitettu kaikille kiinnostuneille. Kouluttajina ovat Marjaana Kanerva ja pastori Lauri Maarala. Päivän osanottajia halutaan rohkaista perustamaan hengellisen matkakumppanuuden ryhmiä.

Vuorovesi-koulutuspäivä la 1.10. klo 9–16 Martinristissä, Laajaniityntie 2. Ilmoittautumiset 23.9. mennessä
p. 830 6288 tai kirsi.viikila@evl.fi.