Kuvataiteilija Terttu Lemström tutustui hahmotaideterapiaan 1980-luvulla. Siitä tuli käännekohta hänen taiteilijantiellään.

— Ennen hahmotaideterapiaan tutustumista maalasin ulkokohtaisesti, itseni ulkopuolisia asioita kuten maisemia ja asetelmia. Oli tavattoman hienoa, kun kuvat alkoivat tulla sisältäpäin. Luovuus alkoi siivilöityä oman itsen kautta, hän kertoo.

Hahmotaideterapeutiksi opiskeltuaan Lemström on ohjannut ryhmiä useiden vuosien ajan. Tänä syksynä aloittaa hänen ohjaamansa ryhmä Hämeenkylän seurakunnassa.

— Aiemmin seurakuntien piirissä on mielestäni tunnettu ennakkoluuloa tällaista työskentelytapaa kohtaan. Ilmeisesti terapia-sana on pelottanut. Nyt minusta tuntuu, että aika voisi olla kypsä.

Lemström itse osallistuu aktiivisesti Hämeenkylän seurakunnan toimintaan, joten hänelle oli luonnollista tarjoutua ohjaamaan ryhmää siellä. Hänen mielestään seurakunta on turvallinen yhteisö taideterapian kaltaiselle työskentelylle.

— Usko on minulle tärkeää, ja haluan pitää sen tässäkin pohjavirtana.

Kohti tunteiden tiedostamista

Hahmotaideterapian tavoitteena on, että ihminen oppii tuntemaan minänsä eri puolia ja tulee tietoiseksi niiden olemassaolosta.

— Taideterapiaa on useita lajeja. Yhteistä niille on työskentely sellaisten keskeneräisten asioiden kanssa, jotka painavat mieltä. Hahmotaideterapiassa näitä asioita käsitellään värin ja muodon avulla, Terttu Lemström kuvailee.

Lemström kertoo käyttävänsä ryhmissä sekä maalaamista että savitöitä.

— Saven avulla saadaan esille muoto. Maalaamisessa jalat luiskahtavat helposti irti maasta. Savi painaa alaspäin. Se on realistista, maanläheistä ja käsin kosketeltavaa.

Lemström ei halua tiukasti määritellä, kenelle hahmotaideterapia sopii.

— Haluan antaa välineitä ihmisille, jotka etsivät uutta tietä, uutta matkaa. Katsotaan, mitä itse kunkin rinnasta nousee. Oikeastaan ainoa vaatimus on vilpittömyys ja halu laajentaa omia rajoja.

— Työskentely tapahtuu osanottajien omilla ehdoilla. Lähinnä käsitellään osanottajien tunteita ja ihmiskuvaa ja pyritään heidän itsetuntemuksensa lisäämiseen ja omien tunteiden ja tarpeiden tiedostamiseen. Esille voi kuvan kautta tulla alitajuisia asioita tai sellaisia persoonan puolia, jotka itselle ovat siihen asti olleet salattuja.

Keskustelua kuvien kautta

Terttu Lemström kertoo huomanneensa, että kristillisissä piireissä ihmiset saattavat helposti jumittua tiettyyn kaavaan. Hän kyselee, minne uskosta niin usein hukataan ilo, kiitollisuus ja rakkaus.

Rakkauden katoaminen voi Lemströmin mukaan liittyä tunnetukoksiin, jotka usein juontavat juurensa jo lapsuuteen.

— Voi olla, että lapselle ei ole ilmaistu rakkautta, ja kasvatus on ollut ankaraa. Tästä on tullut iso möykky, joka on jäänyt käsittelemättä. Vaikka ihmisessä rakkautta olisikin, sen ilmaiseminen on vaikeaa. Tämänkaltaisia tukoksia pyritään hahmotaideterapiassa avaamaan.

Hahmotaideterapian prosessissa on tärkeää omasta kokemuksesta lähtevä yhteys toiseen ihmiseen. Osanottajat ikään kuin keskustelevat tekemiensä kuvien kautta. Terapeutti on tässä prosessissa oppaana.

— Taideterapiaryhmän toiminnassa vuorovaikutus on keskeistä. Töistä keskustellaan, vapaaehtoisuuden pohjalta tietenkin. Terapeutti antaa keskusteluun vinkkejä, kuvailee Lemström.

— Ryhmän turvallisuus on hyvin tärkeää. On voitava luottaa siihen, että kun puhuu asioistaan, ne jäävät ryhmään, eivätkä kulkeudu ulkopuolisten tietoon. Ryhmässä ei arvostella, mutta palautetta siellä annetaan.

Hahmotaideterapiaryhmä kokoontuu kymmenen kertaa. Siihen otetaan kymmenen henkeä, joiden on sitouduttava olemaan työskentelyssä mukana loppuun saakka.

Ryhmään ilmoittaudutaan 9.9. mennessä Terttu Lemströmille p. 898 386 tai Marjatta Tammisalolle p. 854 3434. Materiaalimaksu on 20 euroa.

Terttu Lemström
aloittaa ke 14.9. klo 13 hahmotaideterapian ohjaamisen.