Mahtoiko kirkkohallituksen täysistunto tietää, minkälaisen kritiikin vyöryn se saa aikaan muuttamalla kirkon omien asiantuntijoiden valmistelemaa kannanottoa hedelmöityshoidoista?

Niin kirkon sisältä kuin ulkopuolelta on arvosteltu tämän luottamuselimen lausuntoa, jossa hedelmöityshoidoissa esitetään käytettävän vain avioparin omia sukusoluja. Kun monien pariskuntien ainoa toivo saada lapsi on käyttää luovutettuja sukusoluja, merkitsisi kirkkohallituksen näkemyksen mukainen lainsäädäntö sitä, että heidän pitäisi jäädä lapsettomiksi.

Toki kirkkohallitus kannanotossaan toteaa, että jos laki sallii luovutettujen sukusolujen käytön, silloin vähimmäisedellytys on molempien puolisoiden suostumus. Tämä osa kannanotosta jää kuitenkin ilmeisen harkitsemattomasti tehdyn muutoksen varjoon ja kirkon viesti — jota kirkkohallituksen kannan tulkitaan edustavan — näyttää tylymmältä kuin se onkaan.

Vaikka kirkkohallitus sanoo, että sen näkemys ei ole koko kirkon kanta, sillä kirkossa on asiasta monenlaisia mielipiteitä, julkisuudessa asia on toisin. Jos yksi kirkon ylimmistä päätöksentekoelimistä antaa jostakin virallisen kannanoton, on tiedotusvälineiden — saati tavallisten ihmisten — täysin mahdoton ruveta erikseen miettimään, kenen kannasta itse asiassa on kyse. Varsinkin, kun kirkkohallituksen puheenjohtajana toimii arkkipiispa.

Kuka tai mikä elin kirkon virallisen kannan missäkin asiassa lausuu, on asia, jota kirkossa olisi syytä alkaa todella miettiä. Kun katsoo kirkkohallituksen jäsenten ammattilistaa, tuntuu siltä, että sen asiantuntemus ei riitä käsittelemään näin monimutkaisia eettisiä kysymyksiä. Kirkon sairaala-sielunhoidon ja perheneuvonnan näkemyksen ohitti kokoonpano, jossa oli arkkipiispan lisäksi pari pappia ja joukko maallikoita varatuomareista agrologeihin ja tilintarkastajaan.

Jos kirkon sisältä haetaan toimielintä, joka eettisissä ja opillisissa asioissa voisi valmistelun ja asiantuntijoiden kuulemisen jälkeen sanoa jotakin, paras osoite on piispainkokous.

Samanlaista vallan absoluuttia luterilaisessa kirkossa ei ole, eikä pidäkään olla, kuin paavi katolisessa kirkossa. Silti piispojen konsensus voisi olla lähinnä kirkon virallinen kanta.