On selvää, että oikeusistuimessa tarvitaan syytetylle puolustusasianajaja. Viime aikoina on taas tullut mieleen koko järjestelmän omituisuus. Tuntuu siltä, että puolustuksen tehtäviin ei kuulu etsiä sitä mikä on totta. Jos peittelemällä ja asioita vääntelemällä saadaan tuomio pienemmäksi, ei ole väliä sillä, mitä oikeasti on tapahtunut.

Rikoksen tehneen ihmisen todellisen vapautumisen kannalta tämä ei voi olla hyvä tapa. Todellisella vapautumisella tarkoitan sitä, minkä rehellisyys itseä kohtaan voi tuoda. Johan siinä omakin käsitys omista tekemisistä hämärtyy, kun oikein asianajajan opastuksella ei mitään muisteta eikä tunnusteta.

Olen kuullut niistäkin, jotka ovat kertoneet totuuden ja sen jälkeen kokeneet saaneensa rauhan sielulleen. Sillä sielu meillä on, jokaisella.