Aarre saviastiassa
Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. Me tiedämme, että hän, joka herätti kuolleista Herran Jeesuksen, herättää Jeesuksen tullessa meidätkin ja tuo meidät eteensä yhdessä teidän kanssanne. 2.Kor. 4: 7, 14
Kun näin viidenkympin kynnyksellä mietin omaa saviastiaani, voin kiitollisuudella ajatella viimeistä viittä vuottani. Mieleeni tulee väkisin laulun sanat, jossa kerrotaan särkyneestä saviastiasta. Tahdonkin kertoa kaikille meille särkyneille, että siruja ei heitetä pois!
"Olen särkynyt saviruukku, pala palalta murtunut pois. Vain ihmettelin ja itkin, en millään murtunut ois. Sinä Herra minut murskasit, vaan talletit kaikki palat. Niin paljon minua rakastit, tahdoit uutta kokonaan."
Meissä asuva Jumalasta lähtöisin oleva voima ja valo, on juuri se Hengen aarre saviastiassa. Meidän tulisi joka päivä vaalia ja hoitaa aarrettamme rukoillen ja valvoen. Sillä uskova on Herransa lailla osallinen kärsimyksestä ja kuolemasta, jotta Kristuksen elämä voisi päästä näkyviin hänessä. Näin sen tulee olla. Lujaa toivoa ja uskoa. Virsi 546.
Ensi sunnuntai on 17. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Jeesus antaa elämän. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 86:10–13, Job 19:25–27, 2.Kor. 4:7–14 ja Joh. 11:21–45.

