Kaija Pispa ja Jaakko Löytty: Murhehuone. Humble House 2005.

Muusikko Jaakko Löytyn ja hänen kirjailijavaimonsa Kaija Pispan yhteinen teos Murhehuone esitettiin alun perin Helsingin Kirkko soikoon -festivaaleilla. Hyvin se toimii myös tuoreella levyllä.

"Miten lapset saattelisi, taimet taiten kasvattaisi, että eivät itseänsä sieluun saakka satuttaisi?" Kaija Pispan sanoitusten keskeinen aihepiiri on äidin huoli lastensa puolesta ja myös laajemmin elämän jatkumisesta maapallolla. Välillä huoli taipuu kuin luonnostaan kalevalamittaan.

Jaakko Löytyn tinkimätön tyyli on tunnistettavissa niin laulujen tulkinnassa kuin sävellyksissä ja sovituksissa. Sakari Kukon soittamat puhaltimet tuntuvat lisäävän ilmaisuun ihan oman kerroksensa. Joukossa on myös neljä virsisovitusta. Erityisesti ilahduttaa tuttu Oi Herra, jos mä matkamies maan. Löytty laulaa sen megafonin läpi, ja meno rumpuineen ja torvineen tuo mieleen pelastusarmeijan.

Eksoottisia mausteita käytetään harkiten: Uusi tarina rullaa afrikkalaisittain, Vielä odotan, vielä tuo mieleen Lähi-idän musiikin. Silti Murhehuone on yleissävyltään hyvin suomalainen teos: melankolinen, viipyilevä, vakavakin.

Murhehuone on hieno levy, jossa riittää sulateltavaa. Se tuntuu huoneelta, jonne voi vetäytyä silloin kun huoli, syyllisyys tai joku tarkemmin nimeämätön harmaus painaa. Sen parissa ei ahdistu, vaan lepää ja löytää sanat.