Sivun toiminnot
Kirkkohallitusta kritisoidaan hedelmöityshoitokannasta
Kirkkohallitus käveli kirkon omien asiantuntijoiden yli.
Vielä kahdeksan vuotta sitten kirkkohallitus oli sitä
mieltä, että hedelmöityshoidoissa voidaan käyttää myös muita kuin
lapsettomuudesta kärsivän parin omia sukusoluja. Elokuun puolivälissä
pitämässään kokouksessa kirkkohallitus kuitenkin muutti kantaansa
katolisen ja ortodoksisen kirkon mukaiseksi: ellei
keinohedelmöityksessä voida käyttää aviopuolisoiden omia sukusoluja,
siitä olisi luovuttava.
Kirkkohallituksen täysistunto, luottamuselin, jonka puheenjohtajana toimii arkkipiispa Jukka Paarma, teki päätöksen vastoin kirkon omien asiantuntijoiden tekemää valmistelutyötä. Yksi valmistelijoista oli kirkon perheasiain keskuksen johtaja Martti Esko, joka kritisoi kirkkohallitusta Kotimaa-lehdessä.
— Päätös on kirkkohallituksen asia ja kokouksessa käydyt keskustelut ovat salaisia. Sanon vain sen, minkä sanoin Kotimaassakin. Olen kannanottoon erittäin pettynyt. Tässä käännettiin selkä yli 30 000 heteroparille, jotka eivät voi saada lasta omilla sukusoluillaan, sanoo Esko ja kehottaa ottamaan yhteyttä täysistunnon esittelijään, kirkkoneuvos Seppo Häkkiseen.
Päätös ei ole kirkon kanta
Kirkkoneuvos Häkkinen teki kirkkohallitukselle asiantuntijatyöryhmän mukaisen esityksen. Kokous, jonka jäsenissä on arkkipiispan lisäksi pari pappia ja yhdeksän maallikkoa, päätti kuitenkin toisin. Nyt Häkkinen joutuu virkamiehenä olemaan solidaarinen päätökselle ja vastaamaan kritiikkiin.
— Ihan ensimmäiseksi haluan sanoa, että toivoisin, että kirkkohallituksen kannanottoa luettaisiin kokonaisuutena. Sen varsinaiset painotukset ovat aivan muualla kuin tässä kysymyksessä.
Toiseksi Häkkinen haluaa korostaa sitä, mikä on sanottu myös itse kannanotossa.
— Päätös ei ole koko kirkon kanta, vaan kirkkohallituksen näkemys. Kirkossa mielipiteet luovutettujen sukusolujen käytöstä jakautuvat ja tilaa on molemmille kannoille.
Häkkisen mukaan kolmannes palautetta antaneista pitää kirkon kannanottoa hyvänä.
— Loput suhtautuvat asiaan kriittisemmin. Viestit ovat joko äärilaidan purkauksia tai sitten pitkiä, omasta kokemuksesta lähteviä pohdintoja. Palaute kertoo siitä, että kyse on laajasta ja herkästä ongelmasta.
— Viesteissä on myös jonkin verran ilmoituksia kirkosta eroamisesta. Tämä on harmi, sillä kirkossa on asiasta erilaisia mielipiteitä ja eroamista paljon parempi tapa on vaikuttaa asioihin sisältäpäin, kehottaa Häkkinen.
Kuka käyttää kirkon ääntä?
Häkkinen muistuttaa, että kirkkohallitus ei lausunut asiasta ehdotonta eitä. Jos luovutettuja sukusolujen käyttöä pidetään yhteiskunnassa mahdollisena, kirkkohallituksen mielestä on oleellista, että molemmat puolisot hyväksyvät sen.
Lapsia tai perheitä ei myöskään tule saattaa eri asemaan sillä perusteella, miten lapsi on saanut alkunsa. Jokainen syntymä, jokainen lapsi, on aina ihme, Jumalan teko ja lahja.
— Itse tulkitsen nykyisen kirkkohallituksen kantaa kahdesta eri näkökulmasta. Yhtäältä kyse on elämän perussuhteiden korostamisesta, joka oli myös kannanoton keskeinen sisältö. Eli siis siitä, että lapsen paras toteutuu parhaiten miehen ja naisen välisessä avioliitossa ja lapsi tarvitsee sekä isän että äidin. Sen vuoksi ei ole toivottavaa, että lain turvin saatettaisiin maailmaan lapsia, joilla ei ole isää.
— Toiseksi on kyse biologisen vanhemmuuden ja sosiaalisen vanhemmuuden välisestä suhteesta. Molemmat ovat tärkeitä, mutta kirkkohallitus korosti nyt kannanotossaan biologista vanhemmuutta.
Millaiseen asiantuntemukseen kirkkohallituksen kanta perustui?
— Täysistunnon asiantuntemusta voi verrata muiden vastaavien edustuksellisten päätöksentekoelinten asiantuntemukseen. Valmistelussa käytetään asiantuntijoita, mutta lopullisen päätöksen tekevät demokraattisesti valitut jäsenet. Kysymys liittyy myös siihen, kuka kirkon ääntä missäkin asiassa käyttää, Häkkinen pohtii.
Kirkkohallituksen koko lausunnon
voi lukea osoitteessa www.evl.fi
Kirkkohallituksen täysistunto, luottamuselin, jonka puheenjohtajana toimii arkkipiispa Jukka Paarma, teki päätöksen vastoin kirkon omien asiantuntijoiden tekemää valmistelutyötä. Yksi valmistelijoista oli kirkon perheasiain keskuksen johtaja Martti Esko, joka kritisoi kirkkohallitusta Kotimaa-lehdessä.
— Päätös on kirkkohallituksen asia ja kokouksessa käydyt keskustelut ovat salaisia. Sanon vain sen, minkä sanoin Kotimaassakin. Olen kannanottoon erittäin pettynyt. Tässä käännettiin selkä yli 30 000 heteroparille, jotka eivät voi saada lasta omilla sukusoluillaan, sanoo Esko ja kehottaa ottamaan yhteyttä täysistunnon esittelijään, kirkkoneuvos Seppo Häkkiseen.
Päätös ei ole kirkon kanta
Kirkkoneuvos Häkkinen teki kirkkohallitukselle asiantuntijatyöryhmän mukaisen esityksen. Kokous, jonka jäsenissä on arkkipiispan lisäksi pari pappia ja yhdeksän maallikkoa, päätti kuitenkin toisin. Nyt Häkkinen joutuu virkamiehenä olemaan solidaarinen päätökselle ja vastaamaan kritiikkiin.
— Ihan ensimmäiseksi haluan sanoa, että toivoisin, että kirkkohallituksen kannanottoa luettaisiin kokonaisuutena. Sen varsinaiset painotukset ovat aivan muualla kuin tässä kysymyksessä.
Toiseksi Häkkinen haluaa korostaa sitä, mikä on sanottu myös itse kannanotossa.
— Päätös ei ole koko kirkon kanta, vaan kirkkohallituksen näkemys. Kirkossa mielipiteet luovutettujen sukusolujen käytöstä jakautuvat ja tilaa on molemmille kannoille.
Häkkisen mukaan kolmannes palautetta antaneista pitää kirkon kannanottoa hyvänä.
— Loput suhtautuvat asiaan kriittisemmin. Viestit ovat joko äärilaidan purkauksia tai sitten pitkiä, omasta kokemuksesta lähteviä pohdintoja. Palaute kertoo siitä, että kyse on laajasta ja herkästä ongelmasta.
”Armoton lausunto”
Väestöliiton Helsingin lapsettomuusklinikan ylilääkäri Anne-Maria Suikkari on hämmentynyt kirkkohallituksen ”armottomasta lausunnosta”. Hän kritisoi muutakin kuin eniten kohua herättänyttä kohtaa sopivista ja sopimattomista sukusoluista.
— Minusta on suuressa ristiriidassa yhteiskunnan yleisen ilmapiirin kanssa, että kirkkohallitus katsoo, ettei hedelmöityshoitoja saa antaa kuin aviopareille ja heillekin vain omilla sukusoluilla.
Suikkari toivoo, että kirkkohallitus muistaisi, että suurin osa suomalaisista kuuluu kirkkoon, uskoo Jumalaan ja haluaa toimia oikein. Jos kirkko ei jotakin asiaa hyväksy, ajatellaan, että toisin toimiminen on syntiä. Se on hirmuinen lisätaakka ihmisille, jotka kipeästi haluavat saada lapsen.
— Lahjoitettuja munasoluja on Suomessa käytetty 1990-luvun alusta ja siittiöitä vielä pitempään. Vuosittain syntyy noin 60 000 lasta. Heistä 2,5 prosenttia saa alkunsa hedelmöityshoitojen avulla. Näistä noin kymmenesosa tehdään luovutetuilla sukusoluilla eli Suomessa on jo nyt yli tuhat tällaista lasta.
Väestöliitto antaa hedelmöityshoitoja avio- ja avoparien lisäksi myös yksineläville ja naispareille. Kahden viimemainitun ryhmän kohdalla asia on omantunnon kysymys.
Suikkarin mielestä eettinen keskustelu siitä, onko lapsen saaminen ihmisoikeus, on perusteltua, mutta silloin pitää muistaa, miten herkästä asiasta on kyse.
— Hedelmöityshoidot ovat kuitenkin vain apuväline. Uusi elämä on aina ihme, hän korostaa.
Väestöliiton Helsingin lapsettomuusklinikan ylilääkäri Anne-Maria Suikkari on hämmentynyt kirkkohallituksen ”armottomasta lausunnosta”. Hän kritisoi muutakin kuin eniten kohua herättänyttä kohtaa sopivista ja sopimattomista sukusoluista.
— Minusta on suuressa ristiriidassa yhteiskunnan yleisen ilmapiirin kanssa, että kirkkohallitus katsoo, ettei hedelmöityshoitoja saa antaa kuin aviopareille ja heillekin vain omilla sukusoluilla.
Suikkari toivoo, että kirkkohallitus muistaisi, että suurin osa suomalaisista kuuluu kirkkoon, uskoo Jumalaan ja haluaa toimia oikein. Jos kirkko ei jotakin asiaa hyväksy, ajatellaan, että toisin toimiminen on syntiä. Se on hirmuinen lisätaakka ihmisille, jotka kipeästi haluavat saada lapsen.
— Lahjoitettuja munasoluja on Suomessa käytetty 1990-luvun alusta ja siittiöitä vielä pitempään. Vuosittain syntyy noin 60 000 lasta. Heistä 2,5 prosenttia saa alkunsa hedelmöityshoitojen avulla. Näistä noin kymmenesosa tehdään luovutetuilla sukusoluilla eli Suomessa on jo nyt yli tuhat tällaista lasta.
Väestöliitto antaa hedelmöityshoitoja avio- ja avoparien lisäksi myös yksineläville ja naispareille. Kahden viimemainitun ryhmän kohdalla asia on omantunnon kysymys.
Suikkarin mielestä eettinen keskustelu siitä, onko lapsen saaminen ihmisoikeus, on perusteltua, mutta silloin pitää muistaa, miten herkästä asiasta on kyse.
— Hedelmöityshoidot ovat kuitenkin vain apuväline. Uusi elämä on aina ihme, hän korostaa.
— Viesteissä on myös jonkin verran ilmoituksia kirkosta eroamisesta. Tämä on harmi, sillä kirkossa on asiasta erilaisia mielipiteitä ja eroamista paljon parempi tapa on vaikuttaa asioihin sisältäpäin, kehottaa Häkkinen.
Kuka käyttää kirkon ääntä?
Häkkinen muistuttaa, että kirkkohallitus ei lausunut asiasta ehdotonta eitä. Jos luovutettuja sukusolujen käyttöä pidetään yhteiskunnassa mahdollisena, kirkkohallituksen mielestä on oleellista, että molemmat puolisot hyväksyvät sen.
Lapsia tai perheitä ei myöskään tule saattaa eri asemaan sillä perusteella, miten lapsi on saanut alkunsa. Jokainen syntymä, jokainen lapsi, on aina ihme, Jumalan teko ja lahja.
— Itse tulkitsen nykyisen kirkkohallituksen kantaa kahdesta eri näkökulmasta. Yhtäältä kyse on elämän perussuhteiden korostamisesta, joka oli myös kannanoton keskeinen sisältö. Eli siis siitä, että lapsen paras toteutuu parhaiten miehen ja naisen välisessä avioliitossa ja lapsi tarvitsee sekä isän että äidin. Sen vuoksi ei ole toivottavaa, että lain turvin saatettaisiin maailmaan lapsia, joilla ei ole isää.
— Toiseksi on kyse biologisen vanhemmuuden ja sosiaalisen vanhemmuuden välisestä suhteesta. Molemmat ovat tärkeitä, mutta kirkkohallitus korosti nyt kannanotossaan biologista vanhemmuutta.
Millaiseen asiantuntemukseen kirkkohallituksen kanta perustui?
— Täysistunnon asiantuntemusta voi verrata muiden vastaavien edustuksellisten päätöksentekoelinten asiantuntemukseen. Valmistelussa käytetään asiantuntijoita, mutta lopullisen päätöksen tekevät demokraattisesti valitut jäsenet. Kysymys liittyy myös siihen, kuka kirkon ääntä missäkin asiassa käyttää, Häkkinen pohtii.
Kirkkohallituksen koko lausunnon
voi lukea osoitteessa www.evl.fi
Pauli Juusela
