Kirkon kanta hedelmöityshoitoihin hämmentää. Kirkko määrittelee "normaaliksi" vain avioliittoon siunatun heteroparisuhteen. Vain sellaisen katsotaan olevan lapselle hyvä kasvuympäristö.

En ole samaa mieltä, mutta ymmärrän tämän. On hyvä, että kirkko puolustaa niin sanottuja vanhoja hyviä perhearvoja, joiden varaan suomalainen yhteiskunta on vuosikymmeninä rakentunut. Mutta en ymmärrä sitä, miksi tällaisessa "normaalissa" suhteessa eläviltä kielletään luovutettujen sukusolujen käyttö lapsettomuuden hoidossa.

Koska olemme viallisia, emme ole siis terveitä ja normaaleja, joille kirkko soisi biologisen vanhemmuuden lahjan. Jumala loi miehen ja naisen elämään yhdessä ja antoi heille tehtäväksi täyttää maa. Kun emme siihen pysty, hylkääkö Jumala meidät? Jos Jumala loi miehen ja naisen yhteen ja perheen ydin on parisuhteen toimivuus ja keskinäinen rakkaus, miten sitä muuttaisi se, että lapsi olisi luovutettujen sukusolujen avulla maailmaan saatettu?

Kun puolisot ovat molemmat siihen valmiita, on syntymättömän lapsen etu syntyä perheeseen, jossa lasta on toivottu ja rukoiltu jopa vuosia. Ei ole kenenkään etu, että kirkko kannanotossaan kieltää odotuksen, synnyttämisen ja vanhemmuuden suunnattoman ilon "viallisilta" pareilta.

Kun kirkon kannanotto perustuu lapsen etuun, miten lahjoitetuilla sukusoluilla Jumalan tahdosta syntyneen lapsen etu poikkeaisi esimerkiksi adoptiolapsen edusta päästä huolehtivaan, rakastavaan ja hyvään perheeseen? Olisin toivonut, ettei kirkkohallitus rajaisi oikeutta vanhemmuuteen ja samalla sivulauseessa syyllistäisi lapsettomuudesta kärsiviä pareja, jotka odottavat tyhjän sylin täyttymistä.