Pianisti Olli Hautala valmistautuu oman alansa maratoniin: hän soittaa 20 konsertissa Johann Sebastian Bachin koko klaveerituotannon. Urakka alkaa syyskuussa 2005 ja päättyy keväällä 2007. Maailmanennätyksestä ei aivan ole kysymys, sillä chileläissyntyinen pianisti Claudio Arrau teki saman jo 1930-luvulla useita kertoja.

— En tiedä, onko kukaan Suomessa aiemmin tehnyt tätä. Ainakin Myyrmäen kirkossa tämä on ensimmäinen kerta, Hautala sanoo.

Bachin klaveerituotantoon sisältyy muutamia hänen kuuluisimmista teoksistaan. Konserttisarja alkaa Goldberg-muunnelmilla. Seuraavissa kahdessa konsertissa kuullaan Das Wohltemperierte Klavier II. Sarjan päätöskonsertissa keväällä 2007 Hautala soittaa keskeneräiseksi jääneen Die Kunst der Fugen.

— Näiden välissä soitan muun muassa Englantilaisen ja Ranskalaisen sarjan ja partitoita, fantasioita ja fuugia. Joukossa on myös harvoin konsertissa kuultuja sävellyksiä, kuten kaksiääniset inventiot, jotka kuuluvat pianonsoiton opiskelijoiden vakio-ohjelmistoon, Hautala kertoo.

Hän kypsytteli ideaa Bach-konserttisarjasta vuoden verran. Aiemmin hän on urakoinut vastaavalla tavalla Beethovenin pianosonaattien parissa.

— Lähden tähän sen takia, että rakastan Bachin musiikkia. Hänellä on valtava tuotanto, josta monet teokset jäävät soittamatta.

— Samoin on käynyt Beethovenin sonaateille. Minusta on kivaa tuoda välillä esille jonkun kuuluisan säveltäjän vähemmän tunnettu puoli.

Ahkeruus ällistyttää

Noin kolmasosa Bachin klaveerituotannosta kuuluu Olli Hautalan normaaliohjelmistoon. Loppujen teosten kanssa hän joutuu tekemään konsertteihin valmistautuessaan enemmän työtä.

— Harjoitteluajan järjestäminen muilta töiltä on toisinaan vaikeaa. Onneksi asun omakotitalossa, joten voin soittaa vaikka läpi yön, Hautala kertoo.

Hän työskentelee pianonsoiton lehtorina musiikkiopisto Juvenaliassa Espoossa ja sen lisäksi säestäjänä Sibelius-Akatemiassa.

Bachin klaveerituotanto on alun perin sävelletty cembalolle, mutta Hautala soittaa sen modernilla konserttiflyygelillä. Hänen mielestään flyygeli tarjoaa paljon enemmän soinnillisia ja dynamiikkaan liittyviä mahdollisuuksia kuin cembalo.

Hautala ei väsy ihmettelemästä Bachin ja muiden barokkisäveltäjien tuotteliaisuutta.

— He ovat olleet uskomattoman ahkeria. Jo esimerkiksi Bachin valtaisan tuotannon kopioiminen käsin olisi nykyihmiselle mahdoton urakka — sen säveltämisestä puhumattakaan. Tämän kaiken hän teki ankarissa olosuhteissa ja samalla yritti elättää suuren perheensä.

— Minulle on mysteeri, mistä hän löysi kaiken ajan. Paljon voivoteltu nykyihmisen kiireinen elämä on sen rinnalla helppoa ja kevyttä.

Riemua ja mystiikkaa

Olli Hautala kertoo löytäneensä Bachin musiikista valtavan inhimillisen tunneskaalan.

— Vaikka barokin taidekäsitys ei painottanut subjektiivista kokemusta samalla lailla kuin esimerkiksi romantiikan, Bachin teoksissa on silti hyvin henkilökohtaista tunnemaalailua.

— Chopinille, joka itse oli puhdasverinen romantikko, Bach oli suuri esikuva. Chopin koki hänen ruokkivan tunnemaailmaansa.

Hautala ihmettelee sitä, että barokkimusiikin on usein ajateltu olevan kuivakasta ja akateemista.

— Bach ei ainakaan sitä ole. Hänen teoksissaan on mystiikkaa ja mieletöntä elämäniloa. Soittajalle Bachin musiikki on tietysti haastavaa ja taiturillista.

— Teini-ikäisten oppilaideni barokkikammoa olen lieventänyt tutustuttamalla heidät Goldberg-muunnelmiin. Niissä on valtava jännitekaari ja paljon riemua. Teos sopii myös erilaista Bachia etsiville, Hautala suosittelee.