Olemme kuulleet, että jokainen on oman onnensa seppä. Tuo lausahdus voi olla rohkaisemassa meitä näkemään elämämme mahdollisuutena, eikä vain sarjana toisten meille asettamia velvollisuuksia. Se lupaa meille oikeuden kantaa vastuuta omasta elämästämme ja pitää huolta omien tarpeidemme toteuttamisesta.

Meille jokaiselle on tärkeää, että meillä on mahdollisuus tavoitella sitä, minkä koemme elämässämme hyvänä ja kauniina, puhtaana ja kunnioitettavana. Ja kun jotakin tästä toteutuu, tunnemme suurta iloa.

Joskus käsitämme nuo sanat mahdollisuutena kaikin keinoin hallita elämää. Pahimmillaan tuon toteamuksen nostaminen elämää ohjaavaksi periaatteeksi voi ajaa meidät avuttomana ja muiden hylkäämänä omaan yksinäisyyteemme. Näemme elämässä vain hyväksikäyttöä ja hylkäystä. Ja vähitellen toisista ihmisistä tulee vähintäänkin arveluttavia.

Ja juuri varjellakseen tällaiselta epäluulolta ja pelolta, Paavali rohkaisee Filippin seurakuntaa, joskus niin hallitsemattomankin elämän edessä, kääntämään katseensa Kristuksen rakastaviin kasvoihin.

Kirjeessään Paavali ei lupaa elämää ilman vastoinkäymisiä tai pettymyksiä. Hän kertoo itsekin kokeneensa monenlaista puutetta elämässään. Mutta kaiken puutteenkin keskellä hän rohkaisee luottamaan siihen, että oman elämämme täyttymys ei lopultakaan ole omien suoritustemme varassa, vaan sen siunauksen varassa, jonka Jumala rakkaudessaan Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa meille antaa.

Ensi sunnuntai on 16. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Jumalan huolenpito. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 86:1, 3–7, 1.Kun. 17:1, 8–16, Fil. 4:10–14 ja Luuk. 10:38–42.