Sisaren suru
Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty. Otava 2005.
Anna-Leena Härkösen Loppuunkäsitelty on kirja hänen sisarensa itsemurhasta ja omaisten tuskasta ja selviytymisyrityksistä. Kirjan nimessä on ironiaa, sillä kaikesta puhumisesta, itkemisestä ja kirjoittamisesta huolimatta menetys ei tule loppuunkäsitellyksi — koskaan.
Lukija imaistaan mukaan surutyöhön. Hän ei voi suojella itseään sillä, että tämä olisi vain fiktiota: oikea, nimeltä mainittu ihminen on kuollut, ja oikeat, nimeltä mainitut ihmiset räpistelevät surussaan.
Vaikka Härkösen ote on tutun sujuva, ajoittain kevytkin, tarinan tosipohjaisuus tekee lukukokemuksesta samalla kertaa sekä emotionaalisesti raskaan että koskettavan.
Härkösen ammattitaito kirjailijana näkyy siinä, kuinka tarkasti hän rekisteröi surevan ihmisen mielenliikkeitä. Pohdiskeluissa vuorottelevat arkinen ja ylevä, hellyys ja raivo. Tyylilaji saattaa vaihtua kesken lauseen. Härkösen pakinoista tuttu huumorikin pilkahtaa välillä esiin. Esimerkiksi matkalla sisarensa hautajaisiin hän saa raivokohtauksen hautajaisseppeleen hinnan takia: "Ja se on kyllä viimenen kerta kun mä tuhlaan seitkyt euroo jonkun raadon kukkalaitteeseen."
Suru on aaltoliikettä. Se on väistyvinään, mutta palaa taas, välillä siedettävämpänä, välillä fyysiseksi yltyvänä tuskana. Myös itsesyytökset ja jossittelu palaavat yhä uudelleen. Niihin vajoavat perheenjäsenet, poikaystävä, ystävät ja etäisemmätkin tuttavat. "Olisko se elossa jos mä olisin silloin jutellu sen kanssa?" kysyy yksi siskoista. "Ei olis", vastaa Härkönen.
Sen sijaan hänen sisarensa saattaisi olla elossa, mikäli hän olisi saanut ajoissa oikeaa hoitoa masennukseensa. Härkösen kritiikki mielenterveyspalveluiden leikkauksia kohtaan on kirjan pieni, mutta tärkeä ja ajankohtainen sivujuonne.
Suru ja hätä ajaa kirjailijan pohtimaan myös uskonnollisia kysymyksiä. Hän ei arkaile tivata lapsekkaan suorasukaisesti Jumalan tahtoa ja tuonpuoleisen elämän mahdollisuutta. Uskovilta ystäviltään hän kyselee, mitä itsemurhan tehneelle tapahtuu kuoleman jälkeen. "Sinä olet taivaassa, halusit tai et", Härkönen lopulta päättää.

