Elokuvaohjaaja Auli Mantilan esikoisromaani tulee lähelle vantaalaisia. Kiitokset kirjasta saa muun muassa Vantaan kihlakunnan poliisilaitos.

Tapahtumat liittyvät olennaisesti Myyrmäen pommi-iskuun, jossa romaanin päähenkilön sisar kuolee. Kirja poikkeaa todellisuudesta siinä, että pommintekijä jää henkiin.

Varpusen henkilöistä moni on yksinäinen. Sitä on vakuutuspetostutkija Irmelikin, yksin asuva neljänkympin ylittänyt nainen, työ-narkomaani. Juhlia hän vain kuvittelee järjestävänsä, tunteet, miehet ja lapset ovat pelottavia.

Yksinäinen on myös pommin rakentanut poika, jonka ihmisinhon kuvaus on järkyttävää luettavaa.

Kirja kertoo ihmisistä, jotka jäävät huomaamatta, joiden ohi ja läpi kävellään niin kuin heitä ei olisi. Huomaamattomana oleminen satuttaa niin, että siitä syntyy raivo.

Vuoropuhelun Mantila osaa, kuten elokuvaohjaajalta voi odottaakin. Kieli on poikkeuksellisen luontevaa, helppolukuista ja hauskaa. Musta huumori toimii.

Kirjaa myydään salapoliisiromaanina, mutta kuvatut henkilöt ovat niin kiinnostavia, että juonella ei ainakaan tälle lukijalle ollut niin väliä.

Jos kirjalla on sanoma, se on tämä: huolehditaan toisistamme vähän paremmin. Katsotaan kuka on vieressä. Kuunnellaan. Ihmiset haluavat tulla nähdyiksi ja hyväksytyiksi.