Kesän mittaan koin taas moneen kertaan, ettei Suomi ole tasa-arvoinen maa. Pääkaupunkiseudun asujana äimistelin kerran jos toisenkin, kun asioidessani pienessä varsinaissuomalaisessa kunnassa törmäsin ilmiöön, johon kotikonnuilla en ole yhtä lailla tottunut.

Menin rautakauppaan ostaakseni sähkösahaan uuden terän. Saha oli mukanani, jotta saisin varmasti oikeanlaisen terää ja voisin kysyä, miten vaihto tehdään.

Mutta miten toimii myyjä? Ottaa ja alkaa pyytämättä vaihtaa terän sahaani, vaikka työhön tarvitaan ruuvimeisseli, kädet tahriintuvat öljyyn ja aikaakin kuluu. Työn lomassa hän neuvoo, antaa hyödyllisiä ohjeita eikä tietenkään veloita vaihdosta mitään.

Tai ostaessani betonilaattoja minua palvelee myyjä, joka ei tyydy näyttämään, mistä laatat löytää, vaan pyytämättä tarttuu raskaaseen kuormaan ja kantaa sen suoraan auton takakonttiin.

Entäs paikallinen puutavaraliike. Nähdessään asiakkaan myyjä tulee luokse, tervehtii iloisesti, esittelee vaihtoehdot, kantaa rimat ja laudat esiin, auttaa sahaamisessa — niin, ja antaa vielä kaupantekiäisiäkin. Asiakas on kuin puulla päähän lyöty, sillä kaiken kukkuraksi mies vielä ilmiselvästi nauttii työstään.

Tai kun käy paikkakunnan pienessä viihtyisässä kirjastossa. Ystävällisyys ja palvelualttius henkivät vastaan. Ylimääräinen nettiyhteys järjestyy, vaikka siitä on oma vaivansa. Tulee häkellyttävä, epätodellinen olo.

Ei, en ole idealisti. Myönnän, että palvelualttiuden asteikko on laaja niin pääkaupunkiseudulla kuin pikkukunnassakin. Keskimäärin perusero on kuitenkin kiistaton, ja siksi maalla on niin mukavaa.

Mutta ei hätää, on meillä kaikilla aivan tasapuolisestikin samoja kokemuksia. On esimerkiksi aivan sama, missä päin Suomea autoilet, ennemmin tai myöhemmin paikalle ilmaantuu tuo läheisriippuva takapuskurissa roikkuja, joka ei ole ohitusaikeissa, vaan ilmeisesti vain etsii sinusta turvaa.

Ja ympäri maata kanssamme liikkuvat myös ne autoilijat, jotka näkevät 50 ja lukevat 60 tai näkevät 100 ja lukevat 120. Niin kummallista voi matematiikka kuitenkin toisinaan olla, että kun samainen autoilija näkee kaupassa tuotteen hinnaksi 50 euroa, ei hän kassajonossa valmistaudu maksamaan 60 euroa.