Kesälomat alkavat olla ohi ja työyhteisöt jälleen täysilukuisina koossa. Siellä missä kaksi tai kolme on koolla, alkavat toimia myös erilaiset vuorovaikutusroolit sekä valtarakenteet ja tunnesuhteet.

Joku on puhelias, toinen hiljainen, kolmas hyvä kuuntelija. Neljäs ohitetaan, viidettä ei kuunnella ollenkaan, ja kuudes on päättänyt olla kuuro kaikelle, mitä ryhmässä tapahtuu.

Valta jakautuu yleensä epätasaisesti niin, että ryhmään löytyy johtajan lisäksi ainakin apulaisjohtaja, juoksupoika, sihteeri ja joukko erilaisia toimistoapulaisia.

Tunteiden tasolla joku on rakastaja, toinen kaikkien lemmikki, kolmas kiukkupussi, neljäs muuten vain merkkihenkilö. Jotkut torjutaan tai eristetään, ja aina joku jää yksin — yksinäiseksi sudeksi tai omaan koloonsa vetäytyneeksi harmaaksi hiireksi.

Kun ryhmän on ratkaistava, mistä sen toiminnassa on pohjimmiltaan kyse, sen jäsenet käyttäytyvät taas eri tavoin.

Joku ryhtyy manipuloimaan toisia ajaakseen omia näkemyksiään, ja toinen alkaa jeesmieheksi. Kolmas kyttää, neljäs nitistää toisinajattelijat, ja viides on viaton, eikä ymmärrä koko pelistä mitään. Eri mieltä oleva kuudes voi ryhtyä peluriksi ja seitsemäs epäsosiaaliseksi rikolliseksi.

Kahdeksas, yksilöllinen oman tiensä kulkija, ei huomaa mitään edes silloin, kun yhdeksäs murjotaan. Uhrin avuksi saattaa sentään löytyä kymmenes — pelastava enkeli, joka suojelee, hoitaa ja kenties vapauttaa sorrosta.

Löydät joukosta varmasti monta työkaveria, mutta tunnistatko sieltä itsesi?