Lennä lennä leppäpirkko, ison kiven juureen — lorun tuntevat kaikki, mutta moniko tietää, että leppäpirkon (Coccinella septempunctata) suomalainen nimi viittaa pyhään Birgittaan, jonka nimissä Naantaliin perustettiin 1400-luvulla luostari. Birgitta on Pirkko, leppä taas viittaa hyönteisen punaiseen väriin.

Kristillinen viittaus liittyy yllättävän monen hyönteisen nimeen.

Ironisesti nimetty Papintappaja (Callidium violaceum) on kolojaan kaarnan alla kaiveleva sarvijäärä, jonka uskottiin hakeutuvan papin korvaan ja aiheuttavan kuoleman, ainakin silloin kun pappi ei ollut kovin pidetty. Todellisuudessa papintappaja ei ole ihmiselle vaaraksi.

Vinosti nimensä on saanut myös rukoilijasirkka (Mantis religiosa), joka meditoinnin sijaan tarraa koukistettujen raajojensa piikeillä saaliiseen ja syö kaiken mikä liikkuu.

Kauniimpi kuva liittyy koreaan neitoperhoseen (Inachis io), joka sinisine siipitäplineen on omistettu neitsyt Marialle.

Perhosista havununna (Lymantria monacha), lehtinunna (Lymantria dispar) ja munkkiyökkonen (Panthea coenobita) ovat puolestaan saaneet nimensä luostarien asukkaiden mukaan. Niiden väritys on yhdistetty munkkien ja nunnien vaatetukseen.

Ehkä kaunein kristillinen eläinsymboliikka liittyy juuri perhosiin. Perhonen, joka jättää taakseen elämänsä maan matosena ja murtautuu kalpeasta kotelostaan loistavaan lentoon, on yksi ylösnousemuksen vertauskuvista.

Lisäksi perhosen kreikankielinen nimi psyché johdatti keskiajan ihmiset ajattelemaan, että perhoset lintujen lailla kuljettavat kuolleen ihmisen sielun tuonpuoleisuuteen.