Huumeiden käyttö Suomessa lisääntyi räjähdysmäisesti 1990-luvulla. Kun vuosikymmenen alussa huumerikoksista jäi kiinni 2000 henkeä, 1990-luvun lopussa kiinnijääneitä oli jo noin 14 000.

Poliisin tilastot eivät vielä kerro ongelman todellisesta laajuudesta. Rikosylikonstaapeli Yrjö Ketonen Helsingin poliisilaitoksen huumerikosyksiköstä toteaa, että poliisin työ raapaisee vain huumeongelman pintaa. Iso osa huumerikollisuudesta jää piiloon.

— On arvioitu, että Suomessa olisi noin 50 000 huumeiden säännöllistä käyttäjää ja näistä puolet käyttäisi piikkihuumeita. Huumeet eivät enää ole vain pääkaupunkiseudun ongelma, vaan ne ovat levinneet koko Suomeen.

Ketonen on huolissaan huumemyönteisten asenteiden vahvistumisesta. Huumeet tuntuvat olevan tällä hetkellä kansainvälinen muoti-ilmiö.

Suomessa puolestaan on vallalla yleinen päihdemyönteinen ilmapiiri, joka näkyy myös siinä, ettei alaikäisten alkoholinkäyttöön ja tupakointiin puututa tarpeeksi.

Välittäminen on suojarokotus

Yrjö Ketosen mukaan poliisi ei voi yksin huumeongelmaa ratkaista. Resurssit eivät riitä ennaltaehkäisevään asennekasvatukseen.

— Poliisin työ kohdistuu lähinnä tarjontaan eli huumekauppaan. Pitäisi kuitenkin puuttua kysyntään — tarjontaa ei ole, mikäli ei ole kysyntääkään. Tarvitaan asenteiden muokkaamista. Lähikasvattajien olisi havahduttava ennen kuin on liian myöhäistä, hän sanoo.

— Vanhempien pitäisi olla enemmän lastensa kanssa, ohjata heitä hyviin harrastuksiin, kuunnella lapsia, keskustella arvoista ja näyttää esimerkkiä. Tämä muodostaisi lapsille jo varhain sellaisen suojarokotuksen, että he osaisivat kieltäytyä huumeista. Sataprosenttista suojaa tosin mikään ei takaa.

Ketonen muistuttaa, että Suomessa on ainakin noin 100 000 henkisesti pahoinvoivaa lasta, jotka ovat huumeiden suhteen vaaravyöhykkeessä. Hän ei aikaile sanoa, että monet paikkaavat huumeilla rakkausvajetta. Lapsuudessa koettu hoiva ja hyvänäpito rakentaa tervettä tapaa kokea mielihyvää. Jos sellaista ei ole, hyvää oloa haetaan päihteistä.

Arvopohdintaa kauhukuvien sijasta

Yrjö Ketonen osallistuu vuosittain kouluttajana ja asiantuntijana noin sataan eri tahojen järjestämään tilaisuuteen. Hänen mukaansa suurin osa huumekeskustelusta ja -valistuksesta on ainekeskeistä. Joskus saatetaan jopa tahattomasti mystifioida huumeita ja herättää mielenkiintoa niitä kohtaan.

— Huumeista olisi puhuttava mahdollisimman kiihkottomasti ja neutraalisti. Kauhukuvien luetteleminen ei auta, vaan voi synnyttää uhmaa. Olisi tärkeää, että huumeista puhuisivat omat opettajat muun opetuksen yhteydessä. Jos paikalle tuodaan poliisi tai entinen narkkari, nuoret ajattelevat, että kyseessä on tosi ihmeellinen juttu, kun oma ope ei voi siitä puhua.

Yrjö Ketosen mielestä huumeista keskustellessa kannattaisi tilastojen sijasta keskittyä arvoihin.

— Elämä pitäisi osata nähdä ainutkertaisena lahjana. Huumeet murentavat elämää. Aika on ihmisen tärkein pääoma, ja oikeilla elämäntapavalinnoilla sitä voi saada lisää, Ketonen sanoo.

— Huumeriippuvaisten hoito on vaikeaa, ja psyykkinen riippuvuus jää aina, joten entinen käyttäjä on riskialtis retkahtamaan uudelleen. On siis järkevintä olla kokeilematta ollenkaan.

Käytös voi paljastaa käytön

Ketosen työhuoneessa on valikoima huumeidenkäyttäjien rekvisiittaa erilaisista hasispiipuista ruiskuihin, lusikoihin ja kiristyssiteisiin. Puhuessaan vanhemmille tai ammattikasvattajille hän yleensä vie niitä näytille, jotta tietyt välineet opittaisiin yhdistämään huumeisiin. Esimerkiksi viattoman näköinen sitruunamehupullo voi kertoa heroiinin käytöstä.

— Vanhempien kannattaa huolestua, jos nuoren käytös muuttuu aggressiiviseksi tai sulkeutuneeksi tai jos hänen kaveripiirinsä muuttuu. Huumeita käyttävän nuoren rahan tarve kasvaa ja kotoa saattaa hävitä tavaroita. Harjaantunut tunnistaa huumeidenkäyttäjän silmistä, joiden pupillit ovat joko erittäin pienet tai suuret, Ketonen listaa.

— Epäilyt on uskallettava ottaa ajoissa puheeksi. Helposti käy niin, että vanhemmat eivät halua nähdä totuutta.

Rikosylikonstaapeli Yrjö Ketonen on alustajana torstaina 1.9. klo 17.30 järjestettävässä suuressa huumeillassa Tikkurilan lukiolla. Tilaisuudessa on mukana myös kulttuuriministeri Tanja Karpela sekä kaupungin, eri järjestöjen ja seurakunnan edustajia.