Kiitollisuus ei ole mikään helppo juttu. Monet sanovat, että oma kiitollinen elämänasenne on tullut vasta elämän tuomien menetysten jälkeen. Silloin, kun on oltu tekemisissä läheisen kuoleman, oman vakavan sairauden tai ahdistuksen kanssa.

Tuntuu kuitenkin tekopyhältä sanoa sairaalle tai juuri läheisensä menettäneelle, että kiitollisuutta pitäisi tuntea, kun itse saa vielä elää. Ihmissuhdekriisin keskellä elävälle on turhaa puhua rakkaudesta ja hyvistä päivistä, joita kumppanin kanssa on eletty. Ole siinä sitten kiitollinen, vaikka nyt onkin vaikeaa.

Raamatussa kehotetaan kiittämään Jumalaa hänen sanomattoman suuresta lahjastaan, kaikissa elämäntilanteissa. Sitä jos mitä on vaikea sulattaa. Meidän on helpompaa puhua kärsimyksestä ja pahuudesta, joita elämässämme ja maailmassamme on.

Kun puhutaan kärsimyksen salaisuudesta, on olemassa kuitenkin myös hyvyyden salaisuus. Se on salaisuus, joka meille lahjoitetaan. Se on sanomattoman suuri lahja, jota meidän ymmärryksemme ei tajua. Ei meidän pidä unohtaa kärsimystä, jota ympärillämme on ja ummistaa siltä silmiä, mutta myös kauneus ja hyvyys olisi osattava nähdä ja kiittää siitä.

Kiitollinen mieli syntyy, kun huomaa elämässä pieniä onnen hetkiä ja osaa antaa kiitoksen sille, jolle se kuuluu.

Ensi sunnuntai on 15. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Kiitollisuus. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 65:2–6, 9 tai 136:1–9, 25–26, Jes. 24:14–16, 2. Kor. 9:6–15 ja Joh. 5:1–15.