Runoilija Konstantinos Kavafis (1863–1933) oli erikoinen persoonallisuus. Hän varttui Konstantinopolissa ja Englannissa, mutta muutti vuonna 1885 lopullisesti Egyptin Aleksandriaan, jossa hän toimi vuosikymmenet ministeriön virkamiehenä. Kavafis poti Egyptissä kielellistä yksinäisyyttä ja varjeli runojaan tarkasti. Niitä ei julkaistu muuten kuin satunnaisesti sanomalehdissä. Valmiiksi katsomiaan runoja hän painatti itse ja jakeli niitä ystävilleen.

Kavafis piti huolta Välimeren itäisten alueiden kreikkalaisesta perinteestä, ja hänen runojensa maailma sijoittuu menneisyyteen. Aivan kuin hän olisi ollut itse todistamassa Odysseuksen retkiä, Caesarin viimeisiä vaiheita tai kuningas Claudiuksen murhanhimoisen veljenpojan levottomuutta.

Toisaalta hänen runoissaan aika on laaja määre. Historia ei ole Kavafikselle itseisarvo, vaan se on aina vuoropuhelussa nykyisyyden jännitteiden ja ongelmien kanssa. Toisaalta maailma on ollut kautta aikojen muutoksen tilassa ja hiekka valunut liian nopeasti elämän tiimalasissa.

"Kun keskellä yötä yhtäkkiä kuulet / näkymättömän seurueen kulkevan ohi / soidessa ihmeellisen musiikin ja äänten soiden — / älä turhaan murehdi onneasi, joka jättää, / älä epäonnistumisia, älä kokonaisen eliniän / suunnitelmia, jotka kuvitelmiksi muuttuivat. / Kuin kauan sitten valmistuneena, rohkeasti / sano jäähyväiset…"

Kielellinen perfektionisti Kavafis on hionut runonsa lähes täydellisiksi: helpon näköisiksi, mutta ikuisuutta kohti laajeneviksi ja koskettaviksi. Hänen kerrontansa painopiste saattaa olla yllättävä, esimerkiksi Kleopatraa kuvataan monessa runossa tämän lasten kautta. Näin siksi, että Kavafis haluaa ottaa inhimillisen, historiallista henkilöä lihallistavan näkökulman. Kavafis hallitsee myös traagisen ja intiimin, tavallisen ihmisen elämään koskettavan pienimuotoisen tarinan.

"Aallot ovat nielleet merimiehen syvyyteen. / Äiti ei vielä tiedä sitä, hän menee ja sytyttää / pitkän kynttilän Neitsyt Marian eteen, / jotta poika palaisi pian ja hyvällä säällä / vähän väliä hän kääntää korvansa kohti tuulta. / Siinä hän rukoilee ja anelee; ja ikoni / kuuntelee totisena, surullisena, tietäen / että poika jota äiti odottaa ei palaa."

Tuomas Anhavan taidolla suomentama kokoelma Barbaarit tulevat tänään sisältää noin puolet Kavafiksen niin sanotun kypsän kauden tuotannosta. Kavafis sai syrjään vetäytymisestään huolimatta tunnustusta jo elinaikanaan, ja nykyään häntä pidetään yleisesti uudemman kreikkalaisen runouden merkittävimpänä edustajana.