Peruskoulun ja lukion läpi käytyäni jäin nuorena miettimään, minkälaiset valmiudet koulu antoi ihmisten kohtaamiseen. Tietopuolisesti olin ahdettu täyteen viisautta, mutta mitä opetusta olin saanut ihmissuhdetaidoista?

Osaisinko kuunnella toista ihmistä, ottaa hänet huomioon, kantaa vastuuta ja ratkoa ristiriitatilanteita? Osaisinko olla mukava opiskelutoveri tai reilu työkaveri? Entä miten solmia parisuhde ja selvitä sen aallokoissa? Toisaalta, osaisinko huomata omat tarpeeni ja kunnioittaa niitä?

Olisin kaivannut kouluun oppiainetta "itsetuntemus ja ihmissuhdetaito", sillä ainakaan minulle nämä taidot eivät tulleet syntymälahjana.

Nykyistä peruskoulua tarkkailleena olen ilokseni huomannut, että etenkin uskontotunneilla käydään paljon läpi kaveruuteen, kiusaamiseen ja toisen kunnioittamiseen liittyviä asioita. Osa opettajista on koulutettu käyttämään koululaisille suunniteltuja ihmissuhdetaitokursseja. Myös seurakunnalla on ollut yhteistyötä luokkien kanssa jo ala-asteella muun muassa Sopusakki-projektin merkeissä. Tämä suuntaus on hyvä.

Ihmissuhdetaidoilla on suuri merkitys ihmisen elämässä. Lapsuuden perheellä on ratkaiseva osa näiden taitojen opettamisessa ja elämä toki opettaa itsessään, mutta suunnitelmallisen ihmissuhdetaito-opetuksen ansiosta moni ymmärtäisi paremmin niin itseään kuin lähimmäistäänkin ja säästyisi usealta törmäykseltä elämässä.

Parisuhdetaidotkin ovat ihmissuhdetaitoja. Kirkon Virtaa välillämme -projekti sai hyvän vastaanoton Tampereen seudulla. Nyt projekti on pyörinyt vuoden päivät myös Vantaalla. Ainakin Vantaankosken ja Tikkurilan seurakunnissa ensimmäiset ryhmät ovat päättyneet ja seuraavia suunnitellaan. Kyseessä on lähinnä nuorille pareille suunniteltu kurssimuotoinen koulutus, jossa käydään läpi omaan itseen ja parisuhteeseen liittyviä tunteita, kokemuksia ja toiveita.

Myös useat järjestöt tarjoavat nykyään erilaisia suhdekursseja niistä kiinnostuneille. Toivottavasti moni löytää tiensä kurssille — omaksi ja lähimmäistensä iloksi.