Soitin sisarelleni Afrikkaan viikolla. Hän kertoi ohittavansa työmatkallaan erään ajosillan, jonka alla syttyy joka ilta nuotio. Sillan alla asuu perhe, jonka nuorin on vasta 2-vuotias. Pienen lapsen taistelu hyvästä elämästä ja olemassaolosta on alkanut sillan, nuotion ja jätteiden keruun varassa.

Lapsiperheiden köyhyys puhuttaa myös Suomessa. Alle kolmivuotiaista lapsista noin 16 prosenttia eli vuonna 2000 köyhyysrajan alapuolella. Stakesin tuoreen tilaston mukaan yli 130 000 lasta eli 12 prosenttia kaikista lapsista elää köyhyydessä. Kaikkein pienempien lasten köyhyys on kymmenessä vuodessa kolminkertaistunut.

Väestöliiton mukaan köyhien lapsiperheiden ongelmat ilmenevät rahan puutteena ja läheisten tukiverkostojen vähäisyytenä. Perheissä taloudellista ahdinkoa aiheuttavat muun muassa pätkätyöt, opiskelu ja työttömyys. Mielenterveysongelmat ja perheväkivalta tuovat huolta ja surua. Pysyvä köyhyys näyttää myös periytyvän.

Kirkon tehtävänä on toimia sosiaalis-eettisten arvojen ja vastuun muistuttajana ja luoda toivoa. Kirkon haasteet kantaa vastuuta asiassa ovat erityisiä. Ne pohjautuvat kristilliseen käsitykseen armosta, oikeudesta ja ihmisarvosta. Kirkko ei voi olla hiljaa.

Hyvinvointiyhteiskunnan kannattaa keskittyä perheisiin, joilla menee kaikkein huonoimmin. Syrjäytymisen seurausvaikutukset koko yhteiskunnalle tulevat lopulta kalliiksi.

Ensi sunnuntai on 14. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Lähimmäinen. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 112:5–9, 1.Sam. 24:9–12, 17–21, 1. Joh. 3:11–18 ja Matt. 5:43–48.