Galileo Galilei -koodi
Ikuisuuskysymys uskon ja tieteen suhteesta on Dan Brownin Enkelit ja demonit -romaanin (WSOY 2005) liikkeelle sysäävä ristiriita.
Da Vinci -koodista tuttuun tyyliin tarinaan on ympätty salaliittolaisia, arvoitusten viitoittamaa kilpajuoksua, taidehistoriaa ja näennäisoppineita luentoja ruumiiden äärellä. Tutulta maistuu myös katolisen kirkon esittäminen instituutiona, jolle suurin uhka on totuus.
Tällä kertaa kirkko pyrkii vaikenemaan niin kutsutun uuden fysiikan tutkimustuloksista, jotka näyttävät todistavan Jumalan olemassaolon ja maailman luomisen tyhjästä. Kirkolle tiede ja usko ovat yhteensovittamattomia, ja sellaisina niiden on pysyttävä.
Kirkon kannalta arveluttavia yhteensovittamispyrkimyksiä edusti jo Galileo Galilei. Hän julisti, että tiede vain vahvistaa käsitystä Jumalan olemassaolosta, ei uhkaa sitä — ja tuomittiin harhaoppisena kotiarestiin. Brownin kirjassa Galileon käsikirjoitus ohjaa päähenkilöitä heidän ryntäillessään pitkin Roomaa muinaisen illuminatien veljeskunnan pyhille paikoille.
Brownin näkemykset fysiikan löydöksistä eivät ole ilahduttaneet myöskään Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskusta CERNiä, josta kirjan tapahtumat lähtevät liikkeelle. CERN onkin avannut verkkosivut, joilta antimateriaan hurahtaneet maallikot voivat tarkistaa kirjan väitteiden paikkansapitävyyden.

