Sivun toiminnot
Samarialaiset kutsuvat itseään Tooran vartijoiksi
Samarialaisia on jäljellä vajaat 700. He noudattavat Mooseksen lakia tiukemmin kuin juutalaiset.
Samarialaiset ovat suomalaisille tuttuja Jeesuksen vertauksista. Jeesuksen aikaan samarialaisia oli paljon, mutta nykyisin heitä asuu kahdessa kaupungissa enää vain muutamia satoja.
— Nykyisin tarkka lukumäärä on 684. Tiedän sen, koska seuraan samarialaisten lehteä, josta näkee, kuka on syntynyt ja kuka kuollut. Enimmillään, 300-luvulla jälkeen Kristuksen, samarialaisia oli yli miljoona. Pyhän maan lisäksi heitä asui muun muassa Syyriassa, Roomassa, Kreikassa ja jopa Intiassa. Sodat, vainot ja kääntyminen muihin uskontoihin, lähinnä islamiin tai kristinuskoon, ovat kuitenkin supistaneet joukon vähiin, kertoo Helsingin yliopiston seemiläisten kielten dosentti Haseeb Shehadeh.
Shehadeh on yksi maailman paristakymmenestä samarialaisuuden tutkijasta. Hän on erikoistunut samarialaisten pyhään kirjaan, Tooraan, joka on heidän elämänsä tärkein ohjenuora.
Samarialaisten uskonto on lähellä juutalaisuutta, mutta toisin kuin juutalaiset he tunnustavat Tooraan kuuluviksi ainoastaan viisi Mooseksen kirjaa eli Pentateukin, eivät Vanhan testamentin muita kirjoja.
— Nimi samarialainen tulee heidän asuma-alueestaan Samariasta ja samannimisestä kaupungista, joka oli muinaisen Israelin pohjoisvaltakunnan pääkaupunki. Itse he kutsuvat itseään Tooran vartijoiksi.
Alkuperästä ei yksimielisyyttä
Nimitys "Tooran vartijat" liittyy siihen, että samarialaiset uskovat olevansa aidompia is-raelilaisia kuin nykypäivän juutalaiset. He katsovat polveutuvansa kolmesta Israelin kahdestatoista heimosta eli Leevin pappisheimosta ja Joosefin poikien Manassen ja Efraimin heimoista. Jako muuhun juutalaisuuteen syntyi uskonnollisista syistä ja siihen liittyi muun muassa kiista uskonnon pyhimmästä paikasta.
Jos internetin hakukoneisiin kirjoittaa englanniksi sanan samaritan, tuloksena on pitkä lista linkkejä sairaaloihin ja hyväntekeväisyysjärjestöihin. Samarialaisesta on tullut synonyymi pyyteettömälle auttajalle. Myös Suomessa saatetaan jotakuta sanoa — hyvässä tai pahassa — laupiaaksi samarialaiseksi.
Taustana tälle on Luukkaan evankeliumissa kerrottu Jeesuksen vertaus. Kirkossa kertomus laupiaasta samarialaisesta on usein esillä lähimmäisen päivänä, jota vietetään jälleen ensi sunnuntaina. Jeesus kertoo miehestä, joka on matkalla Jerusalemista Jerikoon.
Matkalla rosvot ryöstävät hänet ja jättävät puolikuolleena tienviereen.
Hurskaina pidetyt pappi ja leeviläinen näkevät miehen, mutta jatkavat matkaansa. Sen sijaan juutalaisten halveksima samarialainen pysähtyy, sitoo miehen haavat ja vieläpä maksaa miehen hoidon majatalossa.
— Vertaus liittyy myös Jeesuksen opetukseen, jossa kehotetaan rakastamaan vihollisia. Kertomus oli hyvin radikaali aikana, jolloin juutalaiset ja samarialaiset vihasivat toisiaan, sanoo Haseeb Shehadeh. Tämän vertauksen lisäksi samarialaisista puhutaan monessa muussakin Uuden testamentin kohdassa, yleensä positiiviseen sävyyn. Johanneksen evankeliumissa Jeesus yllättää kaivolle tulleen samarialaisen naisen pyytämällä tältä vettä, vaikka normaalisti juutalaiset eivät edes puhuneet samarialaisille. Seuraa keskustelu, jonka jälkeen nainen ja monet muutkin uskovat Jeesuksen olevan luvattu Messias, maailman pelastaja.
— Apostolien teoissa puolestaan Filippos, Pietari ja Johannes julistavat evankeliumia samarialaisille, joista monet ottavat evankeliumin iloiten vastaan.
— Uudessa testamentissa puhutaan melko paljon samarialaisista varmaan sen vuoksi, että heitä oli silloin paljon. Positiiviseen kuvaan vaikuttaa, että he suhtautuivat myönteisesti kristinuskon ensimmäisiin julistajiin, toisin kuin monet juutalaiset, arvioi Shehadeh. Vaikka samarialaisten ja kristittyjen välillä on ollut historian kuluessa myös yhteenottoja, tämän päivän samarialaiset ovat ylpeitä heihin liitetyistä kertomuksista. — He ovat iloisia siitä, että heitä kuvataan näin positiivisesti ja ylpeitä merkityksestä, jonka nimi samarialainen on saanut. Ehkä he juuri siksi haluavatkin rakentaa Garissimin vuorelle rauhan keskuksen, arvelee Shehadeh.
— Juutalaisten temppeli rakennettiin Jerusalemiin. Samarialaisten pyhä paikka on Garissim-vuori, jossa on sijainnut myös heidän temppelinsä. Juutalaiset hävittivät sen vuonna 128 ennen Kristusta, mutta samarialaiset tekevät yhä pyhiinvaelluksia Garissimille.
Israelin valtio on antanut samarialaisille paluumuutto-oikeuden kuten muillekin juutalaisille, ja joidenkin samarialaisten henkilökorteissa lukee "juutalainen samarialainen".
Uskonnolliset johtajat eli rabbiinit pitävät heitä kuitenkin pakanoina. Heidän mukaansa samarialaiset ovat kotoisin Assyriasta. He ovat kansaa, joka tuotiin pakkosiirtolaisuuteen vietyjen juutalaisten tilalle ja joka juutalaisten pappien vaikutuksesta omaksui oman uskontonsa. Tulkinta liittyy 2. Kuningasten kirjaan sekä Nehemian ja Esran kirjoihin.
— Kukaan ei varmaan tiedä, miten asia geneettisesti on. Nykypäivän tutkijat kuitenkin pitävät samarialaisuutta ja juutalaisuutta osana samaa protojuutalaisuutta. Lopullisesti ne erosivat 200–100-luvuilla ennen Kristusta. Jeesuksen aikaan jako oli syvä, ja aika ajoin puhkesi vihollisuuksia, Shehadeh kertoo.
Kaksi pientä yhteisöä
Samarialaisten historia on traaginen. Heitä on surmattu sodissa ja vainottu. Samarialaisten lukumäärän rajuun vähenemiseen on vaikuttanut myös rauhanomainen kääntyminen muihin alueen uskontoihin.
Nyt jäljellä on enää pieni, mutta sitäkin tiukemmin perinteestään kiinni pitävä joukko. Samarialaiset elävät omissa yhteisöissään. Toinen niistä on Israelin puolella Holonissa Tel Avivin lähellä ja toinen, Kiriat Luza, Garissim-vuoren juurella Nablusin kaupungissa palestiinalaisalueella.
— Samarialaisten äidinkieli oli aramea, joka on kuollut aikoja sitten. Nykypäivän samarialaisista toiset puhuvat hepreaa, toiset arabiaa. Varsinkin nuorten on vaikea ymmärtää toisiaan. Israelissa elävä yhteisö on modernimpi, Nablusin yhteisö pitää myös arjessa tiukemmin kiinni perinteestä.
Lähi-idän nykyisessä konfliktissa samarialaiset ovat sikäli puolueeton osapuoli, että heillä ei ole kiinnostusta Jerusalemiin. Osa samarialaisista haluaisi pyhälle vuorelleen Garissimille rauhan keskuksen, mutta osa vastustaa sitä peläten sen olevan turismin tai terrorismin vuoksi uhka pienelle yhteisölle.
Tiukat puhtaussäänökset
Samarialaisten itsestään käyttämä nimitys "Tooran vartijat" viittaa siihen, että he pyrkivät noudattamaan tarkasti Mooseksen lain määräyksiä. Shehadehin mukaan he ovat tiukempia kuin juutalaiset.
— Maallistunutta samarialaista ei ole, silloin hän ei olisi enää samarialainen. Kaikki samarialaiset ovat hyvin uskonnollisia. Heidän uskontonsa kielsi pitkään avioitumasta muiden kuin samarialaisten kanssa, mutta kun samarialaisia on vähän, tulkintaa on muutettu. Samarialainen mies voi mennä naimisiin juutalaisnaisen kanssa, mutta tämän täytyy kääntyä samarialaiseksi.
Samarialaiseksi kääntyminen on puolen vuoden mittainen prosessi ja vaatii todellista sitoutumista. Samarialaisnaisten täytyy muun muassa noudattaa Mooseksen lain puhtaussäännöksiä, jotka liittyvät kuukautisiin ja lasten syntymään. Säännöt ovat muutenkin tiukkoja molemmille sukupuolille.
— Jos nainen saa poikalapsen, hän on epäpuhdas 40 päivän ajan, jos tytön, 80 päivän ajan. Hänen miehensä ei saa koskea häneen, eikä hän saa laittaa ruokaa tai siivota. Muut samarialaiset auttavat talon töissä.
Samarialaiset syövät kosher-ruokaa, joka täyttää uskonnolliset puhtaussäännökset. Miesten velvollisuus on käydä sapattina synagogassa. Muuten elämä on samantapaista kuin ympäröivillä kansoilla.
— Perhe on samarialaisille hyvin tärkeä. Nablusissa pukeudutaan perinteisemmin, mutta kaikkia Israelissa asuvia samarialaisia ei arjessa erota juutalaisista kuin korkeintaan nimistä, Shehadeh sanoo.
Yhdestoista käsky
Samarialaisten uskoon sisältyy viisi periaatetta: On vain yksi Jumala, Israelin Jumala. On vain yksi profeetta, Mooses. On vain yksi pyhä kirja, Toora eli viisi Mooseksen kirjaa. On vain yksi pyhä paikka, Garissim-vuori. Messias eli Taheb, joka on Mooseksen kaltainen profeetta, tulee viimeisenä päivänä tuomitsemaan ihmiset.
— Samarialaiset ovat säilyttäneet muinaisheprean kirjoitustyylin, kun taas nykyheprea on ottanut vaikutteita assyrialaisten kirjaimistosta. Toisin kuin hepreankielisessä Toorassa, samarialaisten Toorassaan käytetään vain konsonantteja. Kun Tooraa resitoidaan, vokaalit lausutaan esi-isiltä opitun perimätiedon mukaisesti. Juutalaisille on tärkeää, mitä heille on kirjoitettu, samarialaisille se, mitä heille on puhuttu, mainitsee Shehadeh.
Shehadeh on tutkinut samarialaisten Pentateukkia ja tehnyt yli sadasta käsikirjoituksesta arabiankielisen kriittisen laitoksen. Samarialaisten Pentateukki eroaa juutalaisten vastaavasta noin 6000 kohdassa. Suurin osa niistä on kielellisiä tai perinteeseen liittyviä yksityiskohtia, mutta joitakin merkittäviä eroja löytyy.
— Juutalaisten kymmenen käskyn lisäksi samarialaisilla on 11. käsky, jonka mukaan Garissim on heidän pyhä paikkansa. Tähän 870 metriä korkeaan vuoreen liittyy heidän mukaansa monta tärkeää asiaa. Aadam luotiin Garissimin tomusta, Aabraham aikoi uhrata poikansa Iisakin siellä ja Messias tulee sinne.
Samarialaisten uskontoon kuuluu seitsemän Mooseksen kirjoissa luetultua suurta juhlaa. Tärkein niistä on pääsiäinen, jota vietetään sen kunniaksi, että Jumala johdatti Israelin kansan pois Egyptin orjuudesta.
— Pääsiäisenä kaikki samarialaiset — sairaita, vanhuksia ja puhtaussäännösten rajoittamia naisia lukuun ottamatta — osallistuvat suureen juhlaan Garissimin vuorella. Ylipapin johdolla pidettävässä juhlassa teurastetaan, uhrataan ja syödään yhdessä kymmeniä lampaita aivan kuten Mooseksen aikana, Shehadeh kertoo.
Lisätietoa samarialaisista
www.the-samaritans.com
Elämää paradoksin kanssa
Haseeb Shehadeh, 60, alkoi tutkia samarialaisten Pentateukkia eli viittä Mooseksen kirjaa Jerusalemin heprealaisen yliopiston professorin ehdotuksesta. Aihe oli kiinnostava, koska siinä oli vielä paljon tutkittavaa ja työssä tarvittiin arameaa, arabiaa ja hepreaa. Niistä kahta viimeksi mainittua Shehadeh kuvaa äidinkielikseen. Mutta hänellä oli myös henkilökohtaisempi syy tarttua aiheeseen.
— Halusin tehdä työtä vähemmistön parissa, koska itsekin kuulun vähemmistöön. Vähemmistöjen aseman parantaminen on tärkeää demokratian kannalta.
Shehadeh on Israelin kansalainen, mutta samalla palestiinalainen, arabi ja kristitty.
— Synnyin ennen Israelin valtion perustamista, joten olen syntyperäinen palestiinalainen. Vaikka olen Israelin kansalainen, siellä kansallisuudekseni määritellään arabi. Näin tehdään kaikista maailman maista ainoastaan Israelin henkilöpapereissa. Arabeista suurin osa on muslimeja, mutta minä olen kristitty. Elämäni on siis monella tapaa paradoksi, mutta sen kanssa oppii elämään.
Yleinen mielikuva arabeista on, että he ovat kaikki muslimeja. Näin ei kuitenkaan ole, sillä 300 miljoonasta arabista kaksi miljoonaa on kristittyjä. Lisäksi arabimaissa asuu noin parikymmentä miljoonaa alueen vanhojen kansojen jälkeläistä, jotka puhuvat arabiaa, mutta ovat kristittyjä. Heitä ovat esimerkiksi Egyptin koptit.
— Oma sukuni on ollut kristitty satojen vuosien ajan, mahdollisesti jo ennen islaminuskon tuloa alueelle. Kun kotiovellani Vantaalla käy Jehovan todistajia, sanon heille, että olen niin vanhasta kirkosta ja minulla on niin vahvat juuret kristinuskossa, ettei kiinnosta, nauraa kreikkalaiskatolinen Shehadeh.
Vantaalle Shehadeh, hänen suomalainen vaimonsa ja heidän kolme lastaan muuttivat vuonna 1990. Yksi syy muuttoon oli lasten kokemus elämästä vähemmistönä Israelissa.
— Lapset tunsivat itsensä ulkopuolisiksi suhteessa kriisin kumpaankin osapuoleen. Itsekin koin olevani kotimaassani toisen luokan kansalainen. Valitettavasti tilanne Israelin ja Palestiinan alueella on nyt sellainen, että jatkuvan sodan vuoksi monet kristityt muuttavat pois. Arabikristittyjä on vielä noin 140 000–150 000, mutta tulevaisuudessa jäljelle taitaa jäädä vain kristinuskosta kertovia museoita, pelkää Shehadeh.
