Suusta hyppäsi sammakko
”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.” Matt. 12:34–37
Kroak! Taas on suustani hypännyt suuri sammakko, jonka ei pitänyt missään nimessä päästä vapaaksi.
Välillä sammakkoni ovat hupaisia lipsahduksia, mutta välillä ne ovat ilkeitä ja loukkaaviakin. Vahingossa tulee sanoneeksi paljon sellaisia asioita, joita ei tarkoita tai ei ainakaan toivoisi tarkoittavansa.
Me ihmiset olemme hyvin pieniä, emmekä pysty olemaan niin hyviä kuin haluaisimme olla. Onneksi voin kuitenkin laittaa käteni ristiin ja rukoilla Jeesuksen opettamin sanoin: "…anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet…"
Samalla, kun tällä Isä meidän -rukouksen osalla pyydetään syntejä anteeksi, annetaan siinä myös lupaus: Meidän täytyy muistaa, että muutkin päästävät suustaan sanoja, joita eivät tarkoita. Samalla kun pyydän anteeksi omia sammakoitani, voin jättää muiden minua loukanneet sammakot omaan arvoonsa.
Ensi sunnuntai on 13. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Jeesus, parantajamme. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 30:3–13, San. 18:4–21, Jaak. 3:2–12 ja Matt. 12:33–37.

