Aleksandr Menin kirjassa on kaikkea, mitä hyvältä kirjalta voi odottaa. Viisautta, kauneutta, jännitystä, syvyyttä ja oivalluksia. Jeesuksen elämästä on tehty useita teoksia, joista joitakin olen lukenut. Jos niistä pitäisi valita yksi mukaan autiolle saarelle, ottaisin Ihmisen pojan.

Venäläinen ortodoksipappi Aleksandr Men kirjoitti vuosina 1959–68 kokonaisesityksen Jeesuksen elämästä. Kirkko oli Neuvostoliitossa marginaalissa ja jopa suoranaisen vainon kohteena. Niinpä Menin kirja julkaistiin ensin Brysselissä ja vasta vuonna 1990 Venäjällä. Sitä ennen kirjoittaja oli kuollut todennäköisesti KGB:n salamurhaamana.

Itse kirjassa ei ole mitään sellaista, mikä olisi tehnyt siitä neuvostoyhteiskunnan vastaisen. Men oli jopa sitä mieltä, että ateistinen järjestelmä oli kirkolle terveellinen muistutus sen menneistä synneistä: yhteiskunnallisten epäkohtien unohtamisesta. Hän korosti sitä, että kirkko ei ole pakopaikka maailmasta, vaan lähtöviiva, josta pitäisi aloittaa toisten ihmisten palveleminen.

Ihmisen poika on yhdistelmä faktaa ja fiktiota. Men käyttää hyväksi ortodoksisen raamatuntutkimuksen tuloksia, mutta pyrkii rakentamaan hajanaisista palasista kokonaisesityksen. Menin isä oli juutalainen, mikä näkyy Jeesuksen ajan juutalaisuuden ymmärtävässä kuvauksessa. Muutenkin Menin laaja-alainen historian ja kulttuurien tuntemus takaa, että uusia tietoja löytyy sekä tekstistä että alaviitteistä roppakaupalla.

Kaunokirjallinen kuvaus, jossa luodaan rohkeaa, mutta evankeliumiteksteihin perustuvaa, värikästä ja todentuntuista ajankuvaa, on nautinnollista luettavaa. Kun roomalaiset sotilaat marssivat Jerusalemiin, sotajoukon nostattama pöly tuntuu lukijan kurkussa.

Jeesus on kirjassa syvästi inhimillinen. Hänen ihmisyytensä on niin todellista, että se tekee myös Jeesuksen jumalallisuudesta uskottavan.

Men kiteyttää Jeesuksen tehtävän ja sanoman seuraavasti: "Hän ei tuonut maailmaan uusia filosofisia järjestelmiä, ei yhteiskunnallisia uudistushankkeita eikä tietoa tuonpuoleisuuden salaisuuksista. Hän muutti täysin ihmisten suhteen Jumalaan, kirkasti heille Jumalan kasvot, joista heillä oli aiemmin vain kalpea aavistus."

Päähenkilönä Jeesus Nasaretilainen

Jeesuksesta on kirjoitettu kasapäin kirjoja. Tässä niistä muutama.

Tietokirjoja

Timo Eskola: Juutalainen nimeltä Jeesus, monikasvoinen Messias
(Karas-Sana 2000).

Konservatiivisen raamatuntutkijan kirja etsii aitoa Jeesusta ja Raamatun pelastussanomaa perehdyttämällä lukijansa ajanlaskun alun juutalaisuuteen.

Wille Riekkinen: Pieni kirja
Jeesuksesta (Kirjapaja 1995).

Erinomaiseen tietokirjasarjaan sisältyvä teos, jossa nykyinen Kuopion piispa pohtii Jeesuksen historiallisuutta, ylösnousemususkon perusteita ja merkitystä nykypäivänä.

Risto Uro ja Outi Lehtipuu (toim.): Nasaretilaisen historia (Kirjapaja 1997).

Tutkijoiden kriittiseen historiantutkimukseen perustuva laaja tietoteos Jeesuksen elämästä ja ajasta.

Romaaneja

Niko Kazantzakis: Viimeinen
kiusaus (Tammi 1957).

Romaani Jeesuksen elämästä ja vaihtoehdosta, joka hänellä olisi saattanut olla. Martin Scorsesen kohuttu elokuva Kristuksen viimeinen kiusaus syntyi tämän romaanin pohjalta.

Jukka Pakkanen: Muuan Jeesus (Like 2003).

Rohkea allegoria Jeesuksesta sijoittuu vuoteen 2045. Päähenkilönä on isätön Salvatore, jolla on kyky parantaa sairaita ja näky uusista elämänarvoista.

Risto Saarinen: Jeesus Jokisen
tapaus (Kirjapaja 1999).

Ekumeniikan professorin romaani filosofi Jeesus Jokisesta, joka saapuu nykypäivän Helsinkiin. Kertojina ovat opetuslapset sekä poliisi.

José Saramago: Jeesuksen Kristuksen evankeliumi (Tammi 1998).

Portugalilaisen Nobel-kirjailijan tragikoominen versio Jeesuksen elämäntarinasta aiheutti ilmestyessään skandaalin kirjailijan katolisessa kotimaassa.

Harri Sirola: Jeesus Enkelinpoika Nasaretilainen (Gummerus 2001).

Omintakeinen pienoisromaani nuoresta miehestä, jonka isä on lyyransoittaja Gabriel. Puusepän ammatin sijasta Jeesus haluaakin kalastajaksi ja saarnaajaksi.

Gerd Theissen: Galilealaisen
varjossa (Kirjapaja 1989).

Saksalaisen professorin raamatuntutkimusta hyödyntävä historiallinen romaani. Päähenkilönä on nuori juutalainen, joka kerää roomalaisille tietoja Palestiinan uskonnollista liikkeistä.

Mika Waltari: Valtakunnan salaisuus (WSOY 1959).

Kirjemuotoon puettu historiallinen romaani kristinuskon synnystä. Kertojana on roomalainen ylimys, joka saapuu Jerusalemiin samana päivänä, kun Jeesus ristiinnaulitaan.