Miksi vaaralliseksi tiedetty risteys korjataan vasta, kun se on vaatinut uhrinsa? Miksi kauan tiedossa olleeseen nälänhätään ei reagoida ennen kuin se on vaatinut tuhansien ja taas tuhansien ihmisten hengen? Miksi lasten ja nuorten pahoinvointiin herätään vasta sitten, kun vauriot ovat vakavia ja niiden aiheuttamat teot korjaamattomia?

Mikä ihme siinä on, että asioihin tarttuminen ajoissa on niin vaikeaa, vaikka kaikki merkit osoittavat ettei ongelma lykkäämällä ratkea?

Usein vastaukseksi annetaan raha. Tai pikemminkin sen puute. Totta on, että usein ratkaisuun tarvitaan rahaa, mutta niin tarvitaan silloinkin, kun tilanne kärjistyy. On outoa, että rahaa ei ole silloin, kun puhutaan pienemmistä summista, mutta kun lasku on moninkertainen, raha löytyy. Sen on pakko löytyä.

Myös pienemmässä mittakaavassa asioiden lykkääminen on yleistä. Myönnän avoimesti, että kovin moni asia jää itsellänikin viime tippaan. Joulu minua ei pääse yllättämään, mutta monien kirjoitustöiden valmistuminen tuppaa jäämään viimeiseen mahdolliseen päivään.

Viime tinka -toimintamallissa ei kuitenkaan ole kyse varsinaisesta myöhästymisestä. Mitään ei menetetä ja ainoaksi lisäkustannukseksi voidaan laskea mahdollinen hermojen kiristyminen aikataulun tiukentuessa.

Toista on silloin, kun asian lykkääminen aiheuttaa valtavia inhimillisiä kärsimyksiä tai lisääntyviä taloudellisia kustannuksia. Sellaisessa toiminnassa ei ole mitään järkeä. Ei kenenkään kannalta.

Mutta mitä yksittäinen ihminen sitten voisi tehdä, jotta ennalta aavistettavat kriisit ja ongelmat eivät kärjistyisi?

Nigerin kuivuutta tai heinäsirkkaparvia ei meistä kukaan voi estää, mutta esimerkiksi SPR:n tai Pelastakaa lasten hätäapurahastojen säännöllinen tukeminen mahdollistaa pitkäjänteisen työn tekemisen kriisialueilla ja siten ehkäisee tilanteiden kärjistymistä.

Toisaalta meillä jokaisella on mahdollisuus kulkea silmät auki ja löytää ihmisiä, jotka tarvitsevat apua ja ystävää. Ystävällinen sana ja kuulemisten kyseleminen voivat pelastaa yksinäisen päivän. Muidenkin kuin omien lasten elämän oikeanlainen seuraaminen auttaa puolestaan huomaamaan pahoinvoinnin oireet ajoissa.

Ja jälleen pienistä puroista syntyy suuri virta.