Kirjat ovat kuuluneet Rekolassa asuvan 24-vuotiaan Kai Talonpojan elämään kiinteästi lapsesta lähtien. Siitä huolimatta hän hämmästyi melkoisesti erään kirjakauppaketjun valittua hänet Vuoden lukijaksi Vantaalla.

— En tiennyt, että tällaista henkilöä edes valitaan. Olen kyllä asioinut viime vuosina usein tietyssä kirjakaupassa, joten nähtävästi olen jäänyt siellä myyjien mieleen.

Laurea-ammattikorkeakoulussa viestintää opiskeleva Talonpoika kertoo, ettei ole tässä elämäntilanteessa pystynyt ostamaan kovinkaan paljon täysihintaisia kirjoja.

— Pengon kaupassa alennettujen kirjojen hyllyjä, joista saattaa löytyä parilla eurolla todellisia helmiä. Ostan myös jonkin verran englanninkielisiä kirjoja, koska niitä saa yleensä halvemmalla kuin esimerkiksi englannista suomeksi käännettyjä teoksia.

Nuorempana hän lainasi kirjoja ahkerasti kirjastosta, mutta lainaaminen on jäänyt aikuisiällä vähemmälle.

Neiti etsiviä salaa

Kai Talonpojan lukuharrastus alkoi ala-asteiässä, jolloin. hän ahmi erityisesti kesälomilla ja joulunpyhinä Viisikoita ja muita lasten seikkailukirjoja. Yhtenä kesänä hän muistaa lukeneensa kaverinsa kanssa salaa tytöille suunnattuja Neiti etsiviä.

— Kaverini luki varmaan koko sarjan. Meistä ne olivat hyviä kirjoja, mutta olisi ollut todella noloa, jos muut pojat olisivat saaneet tietää asiasta, Talonpoika naureskelee.

Yläasteella Talonpojan suosikkeihin kuuluivat Stephen Kingin jännityskirjat, mutta hän löysi tuolloin myös science fiction- ja fantasiakirjallisuuden. Hän harrastaa niitä yhä ja keskustelee kirjoista netissä muiden harrastajien kanssa.

Lukiossa talonpojan lukuharrastus laajeni entisestään, kun hänen äidinkielen opettajansa kannusti oppilaitaan lukemaan koti- ja ulkomaista kaunokirjallisuutta laatimalla heille suosituslistoja. Talonpoika innostui silloin kirjallisuudesta tosissaan, eikä into ole sen jälkeen laimentunut.

— Luen kirjoja laidasta laitaan, nopealukuisista dekkareista tiiviimpää keskittymistä vaativiin klassikoihin. Voisin varmaan paremman puutteessa lukea vaikka puhelinluettelon, hän laskee leikkiä lukuhimostaan.

Tuntematon sotilas pysäytti

Kai Talonpoika ei halua nimetä mitään tiettyä lempikirjailijaa, mutta hänellä on ollut vuosien varrella useita vaikuttavia lukuelämyksiä.

Lukioajalta hän muistaa erityisesti Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan, joka oli pysäyttävä lukukokemus. Teinipoika oli tarttunut kirjaan hieman vastentahtoisesti, joten sen tekemä vaikutus oli sitäkin kovempi. Myöhemmin ovat tärkeiltä teoksilta tuntuneet muun muassa Peter Jacobin Elämäni kirjana, Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin ja Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi.

— Innostun helposti uusista asioista, joten luen muutakin kuin kaunokirjallisuutta ja näin lukemiseen tulee jatkuvasti uusia tasoja. Viime aikoina olen lukenut useita arkkitehtuuria käsitteleviä kirjoja, Talonpoika selvittää.

Kirjat pitää lukea loppuun

Tällä hetkellä opiskelu vie pakostakin paljon aikaa, joten Kai Talonpoika ei ehtinyt keväällä lukea juuri muuta kuin kouluun liittyvää kirjallisuutta. Sen sijaan kesällä hänellä on ollut aikaa lukea mitä huvittaa, ja parhaimmillaan tahti on ollut kolmesta neljään kirjaa viikossa.

Yleensä Talonpoika keskittyy yhteen kirjaan kerrallaan. Joskus hän kuitenkin saattaa tehdä niin, että lukee kevyempää ja raskaampaa kirjaa vuorotellen.

— Luen aina kirjan kokonaan loppuun, koska tunnen jotenkin olevani sen velkaa kirjailijalle. En tiedä, miten tämän periaatteen käy, jos ryhdyn lukemaan esimerkiksi Volter Kilven vaikealukuisena pidettyä Alastalon salissa -teosta.

Vaikka Talonpoika ei aktiivisesti seuraa kirja-arvosteluja eikä hanki uutuuskirjoja, on hänkin silti lukenut Dan Brownin kohutun Da Vinci -koodin. Kyseinen dekkari oli hänestä hyvää viihdettä.

— Sellainen kevyt yhden päivän lukupala.

Kai Talonpoika luki
ti 26.7 Toni Morrisonin Solomonin laulua.