Jorma Hägg kyseli Pyhän Henrikin pyhiinvaellusreitin historiasta (VL 23.6.). Seuraavat tiedot perustuvat Satakunnan historiallisen seuran ja Museoviraston "Pyhän Henrikin Muisto" -näyttelyyn vuonna 2002. Näyttelyssä ollut pyhiinvaellusreitin esittely pohjautui lähinnä Pyhän Henrikin tietoimikunnan vuonna 1979 julkaisemaan selvitykseen.

Piispa Henrikin surmavirren mukaan Henrik ennen kuolemaansa määräsi ruumiinsa kuljetettavaksi pois härkien vetämässä reessä. Minne härät ensin seisahtuivat, sinne oli risti rakennettava. Toiselle pysähdyspaikalle tuli rakentaa kaunis kappeli ja kolmannelle kirkko, jonne hänet tuli haudata. Kirkko rakennettiin Nousiaisiin.

Osa Pyhän Henrikin maallisista jäännöksistä kuljetettiin Nousiaisten kirkosta uuteen Turun tuomiokirkkoon ja Pyhä Henrik nostettiin tuomiokirkon suojelupyhimykseksi Neitsyt Marian ohella. Tie on sittemmin tunnettu Nunnanpolkuna, jota pyhiinvaeltajat kulkivat Turusta Nousiaisiin.

Varsinainen keskiaikainen pyhiinvaellustie on ollut Sant Henrikin tie, matka Köyliönjärven surmapaikalta Nousiaisten hautapaikalle. Myöhemmin pyhiinvaellusreitiksi vakiintui aina Turusta Kokemäelle Henrikin saarna-aittaan johtava vanhojen kulkureittien yhdistelmä.

Kansanperinteen mukaan Nousiaisten Repolan linnavuoren vierellä oli peltosarkojen välissä kyntämättä jätetty kaistale, jota pidettiin Pyhän Henrikin tien jälkenä. Sitä ei uskallettu hävittää, koska pelättiin, että talo köyhtyy tai häviää, jos tietä vahingoitetaan. Linnamäkeen ja Hamaroon menevien teiden risteyksessä oli risti, joka oli pidettävä kunnossa. Ristin hävitessä kylälle kävisi samoin. Kansanperinteen tuntema Repolan risti pystytettiin uudelleen joitakin vuosikymmeniä sitten.

Mynämäellä tiehen viitannee Nunnankukkula ja Mynämäen ja Yläneen rajalla Munkkeinlevo, kerrotun mukaan pyhiinvaeltajien lepopaikka. Alueella on sammaloituneita uuneja tai tulisijojen pohjia ja pöytämäinen paasi, jonka päällä myös Pyhä Henrik olisi aterioinut.

Kivisillansuolta Yläneeltä on löydetty puu- ja kivilatomus, jota kansanperinteessä on kutsuttu Sant Henrikin sillaksi. Puurakenteesta otettu radiohiilinäyte ajoitti sen 1600-luvun loppuun, mutta puurakenteet lienee tehty vanhalle käytössä olleelle perustalle.

Säkylässä tie kulkee pääosin helppokulkuisia harjuja pitkin. Köyliössä reitti kulkee Köyliönjärven itärantaa poiketen mahdolliseen Piispa Henrikin surmarunon "niemen päähän". Päätepisteenä on Kirkkokari, Köyliön ensimmäisen kirkon paikka.