Ennen jumalanpalvelukseen pukeuduttiin pyhävaatteisiin, ja kaikki istuivat pyhäkössä parhaimmissaan. Jo siitä syntyi juhlan tuntu. Jumalanpalvelushan on seurakunnan jokaviikkoinen juhlatilaisuus.

On ikävää nähdä, kun kolehdin kantaneet nuoret seisovat alttarilla repaleisissa farmareissaan napakorut kiiltäen ja hiukset sotkuisina. En epäile heidän sisäistä hartauttaan, mutta kunnioituksen tulisi näkyä myös vaatetuksessa. Emmehän me mene ystäviemme vihkiäisiin emmekä hautajaisiinkaan arkivaatteissa.

Jos nuoret eivät ole kotona oppineet, miten kirkkoon pukeudutaan, olisi ainakin kirkon työntekijöiden neuvottava heitä rippikoulussa. En usko, että tämä saisi heidät jäämään pois jumalanpalveluksista. Päinvastoin, uskon sen lisäävän heidän itsevarmuuttaan, kun he tietävät, miten heidän on pukeuduttava tähän arvokkaaseen tilaisuuteen.