Viime keväänä täysi kalenterini söi aikaa Jumalan kanssa olemiselta. Aioin lukea Raamattua, mutta kiireet lykkäsivät sitä aina tuonnemmaksi. Lupasin rukoilla sairaan lähimmäiseni puolesta ja unohdin. Tuntuuko tutulta? Jeesuksen kertomus paljastaa tyhjien sanojen raadollisuuden.

Ihmisen toiminta kertoo enemmän kuin lupaukset. Jumalaa eivät vakuuta suuret sanat vaan pienet teot. Jeesuksen vertauksen mukaan Jumalan tahdon toteuttavat parhaiten ne, jotka eivät isoäänisesti lupaudu joka tilanteen sankariksi tai turhia fiilistele tehtävänsä kanssa vaan yksinkertaisesti toteuttavat sen, mitä heiltä pyydetään.

Kun tutkin itseäni tämän Raamatun tekstin edessä, joudun kahden minussa vaikuttavan voiman ristiaallokkoon. Poukkoilen edestakaisin kuin viinitarhan pojat. Haluan ja lupaan auttaa Isääni, mutta olen liian kiireinen.

En osaa elää niin kuin uskon, vaikka koko sydämestäni haluaisin elää ja uskoa oikein. Onneksi aallokon keskeltä löytyy armollisuutta. Viinitarhan omistaja välittää lapsistaan. Tärkeintä on asenne. Itse pitää päättää lähteekö töihin, mutta apua kyllä saa heti, kun sitä kehtaa pyytää.

Ensi sunnuntai on 12. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Itsensä tutkiminen. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 51:6–14, Job. 42: 1–6, Room. 7: 14–25 ja Matt. 21:28–32.