Kun perheessä on teini-ikäisiä lapsia, voi seitsenvuotiaalla kuopuksella olla vaikeuksia löytää paikkaansa perhekombinaatiosta. Niinpä Astrid Lindgrenin ajattoman lastenkirjan päähenkilön nimikin on Pikkuveli.

Vaan kuinka ollakaan, Pikkuveli saa eräänlaisen henkisen valmentajan vanhempien ja sisarusten ylivaltaa vastaan. Hassu propellimies, Katto-Kassinen liihottelee tukholmalaisperheeseen kuin kotiinsa. Itseluottamusta tältä maailman parhaalta Kassiselta ei puutu. Paksu jässikkä asuu hassussa talossaan kattojen tasalla ja tekee, mitä tahtoo, myös keppostelee. Ja sekös aiheuttaa kommelluksia.

Katto-Kassinen onkin Peppi Pitkätossun ja Vaahteramäen Eemelin ohella yksi Lindgrenin anarkistisista lastenkirjojen hahmoista.

Helsingin kaupunginteatterin Katto-Kassinen on seikkailunäytelmä, jossa aikuisia katsotaan lapsen näkökulmasta. Mielikuvitus ja herkkyys ovat keskiluokkaisessa ydinperheessä perheessä kortilla eikä kukaan muu kuin Pikkuveli (Antti Lang / Antti Timonen) usko Kassisen (Sami Hokkanen /Eppu Salminen) olemassaoloon.

Mutta sitten räjähtää, kun uusi kodinhoitaja, neiti Pässi (Risto Kaskilahti) astuu näyttämölle. Kassisen ehtymätön mielikuvitus pilailussa neiti Pässin kustannuksella saa infernaalisia mittasuhteita. Hulluutta lisää se, että neiti ei ole pienemmästä pelottelusta moksiskaan, pikemminkin päinvastoin.

Tekstin tasolla neiti Pässi saa lopulta kylmän kyydin kotiin, mutta näyttelijöiden tasolla Kaskilahti varastaa Pässinä koko shown. Hänen roolisuorituksensa takaa, että myös aikuisilla on hauskaa.

Lavasteet ja musiikki — Ilpo Tiihosen suomentamat laulut ja Tommi Lindellin johtama muusikkoryhmä — toimivat erittäin hyvin, mutta siltikin suurin onnistumisen ansio kuuluu Kurt Nuotion ohjaamille näyttelijöille. Varsinkin esityksen toinen näytös on lapsille suunnatun teatterin suurta naurujuhlaa, eivätkä heidän kanssaan lehtereillä istuvat aikuisetkaan pety.

Katto-Kassinen Helsingin
kaupunginteatterin suurella
näyttämöllä jälleen 20.8. alkaen