Meihin kaikkiin he vaikuttivat, Vihervaaran Anna ja Uuden Kuun Emilia. Kirjoittavat tytöt saivat Emiliasta esikuvan, ja Annan elämänilo ja itsepäisyys ovat ihastuttaneet monen sukupolven naisia.

Suomalaisen kirjallisuuden seuran kokoamassa kyselyssä yli kaksisataa suomalaista naista mummoista tyttöihin kirjoitti suhteestaan kanadalaisen Lucy Maud Montgomeryn tuotantoon. Mukana on paljon ammattikirjoittajia.

Kirjoittajat jakautuvat Anna- ja Emilia-tyttöihin, ja kirjojen miehet, lääkäri Gilbert Blythe ja taiteilija Teddy Kent, hekin jakavat naiskansan kahtia. On niitä, jotka haluavat kokeilla Annan piikkisikakaakkua, ja niitä, jotka kirjoittavat päiväkirjaa tyhjään "Jimmy-kirjaan" kynttilän valossa, tuulen ujeltaessa lähimetsikössä.

Lisäksi on niitä, jotka ovat tehneet pyhiinvaellusmatkan Kanadaan Prinssi Edwardin saarelle. Tarunhohtoiseen paikkaan, jonne Vihervaaran Anna 11-vuotiaana orpona saapuu uuteen kasvattiperheeseensä ja jossa niinikään vanhempansa menettänyt runotyttö Emilia elää tätiensä ankarassa kasvatuksessa. Samaisella saarella kirjailija itse syntyi 1800-luvun loppupuolella.

Ja on myös niitä L. M. Montgomeryn kirjojen lukijoita, jotka ovat nimenneet omat tyttärensä Annan tai Emilian mukaan.

Traagisen elämän elänyt L. M. Montgomery (1874–1942) on hyvä naisesikuva: hän ei antanut periksi, vaan kirjoitti itsensä Kanadan kirjallisuuden kärkeen. Tosin naisena ja papin-emäntänä hän oli liiankin velvollisuudentuntoinen ja näännytti itsensä loppuun.

Hänen keittiössään olivat kurpitsasäilykkeet ojennuksessa. Hänen kirjansa ovat eloisia ja tarinoita tulvillaan, ne ylistävät ystävyyttä ja luontoa, ja kehottavat jokaista seuraamaan "omaa tähteään", omaa sisintä kutsumustaan ja tietoisuuttaan.