Kesäkuussa aktivoitui jälleen niin sanottu naispappeuskiista, kun kaksi Luther-säätiön pastoria erotettiin pappisvirasta määräajaksi. Sivusta katsoen näyttää selvältä, ettei aika hoida ongelmaa, vaan olisi jo aika hoitaa ongelma. Vaan miten hoitaa, kun totuuskysymykseksi tulkitussa asiassa ei voida tehdä kompromissia. Vai voiko?

Kirkon historiasta avautuu näkökulma, jota en ole huomannut keskustelussa juurikaan sivutun. Tuo historia kertoo kahden osapuolen konfliktista, jossa kirkkoa uhkasi repeytyminen ja kysymys oli — ei vähemmästä kuin — totuudesta ja pelastuksesta.

Kiista syntyi, kun osa kristityistä vaati, että "kääntyneet pakanat oli ympärileikattava ja velvoitettava noudattamaan Mooseksen lakia"; muuten he eivät voisi pelastua. Ongelmaa käsiteltiin Jerusalemissa niin sanotussa apostolien kokouksessa, jossa keskeisessä asemassa oli Jeesuksen veli Juudas. Tästä kaikesta kertoo Apostolien tekojen 15. luku.

Peruskysymys kiistassa oli, voiko pakana tulla suoraan kristityksi vai pitikö hänen ensin tulla juutalaiseksi, siis ottaa ympärileikkaus. Ympärileikkaus oli se ehto ja merkki, jonka Jumala oli asettanut tehdessään Abrahamin kanssa ikuisen liiton (1. Moos. 17). Ympärileikkaus sitoutti juutalaiseen lakiin, uskoon ja käytäntöön.

On siis enemmän kuin ymmärrettävää, että osa nimenomaan juutalaisista kristityistä piti ympärileikkausta pelastuksen ehtona. Tätä "raamattu-uskollista" kantaa vastaan asettui uudistaja Paavali, joka ymmärsi, että jos pakanoita vaaditaan noudattamaan Mooseksen lakia, kristinusko jää yhdeksi juutalaisuuden lahkoista.

Apostolien kokoukseen liittyy kaiken kaikkiaan erittäin vaikeita historiallisia kysymyksiä muun muassa siksi, että Paavali antaa Galatalaiskirjeessä tapahtumista kovin toisenlaisen kuvan kuin Luukas Apostolien teoissa. Joka tapauksessa Luukas kertoo, että kahden toisensa poissulkevan kannan välille pystyttiin luomaan kompromissi, jossa ei vaadittu ympärileikkausta, mutta edellytettiin, että pakanuudesta kääntyvät noudattavat tiettyä minimiä, kuten karttavat epäjumalille uhrattua lihaa ja haureutta.

Kirkko on siis aivan alkutaipaleellaan pystynyt tekemään kompromissin asiassa, joka eri osapuolille oli elämän ja kuoleman kysymys. Tämänkö päivän kirkko ei pysty?