Sivun toiminnot
Kisapappi on joukkueen jäsen
Arvokisat ovat vain osa kisapapin työtä.
Elokuun 6. päivänä alkavat yleisurheilun MM-kisat merkitsevät pitkiä päiviä paitsi urheilijoille ja suomalaisyleisölle, myös kisapappi Leena Huoviselle. Hän on mukana maajoukkueen arjessa ja keskusteluapuna sitä kaipaaville. Lisäksi hän toimittaa kisojen aikana hartauksia ja jumalanpalveluksia.
— Kisapappi on kirkon tarjoama palvelu huippu-urheiluväelle, Huovinen määrittelee roolinsa, mutta lisää, ettei kisapappi-nimike anna aivan oikeaa kuvaa työstä.
— Urheilupappi olisi parempi, sillä työhön kuuluu kisojen lisäksi esimerkiksi leireillä mukanaoloa. Kisat ovat vain näkyvä huipentuma.
— Toisaalta kisapappi on joukkueen jäsen, toisaalta ulkopuolinen, jonka kanssa voi käydä luottamuksellisia keskusteluja. On hyvä, että mukana on joku, joka näkee muutakin kuin urheilun maailman ja muistuttaa, että elämässä on paljon muutakin kuin urheilu. Mutta totta kai myös pappi toivoo, että urheilija saavuttaa asettamansa tavoitteet.
Näyttämisen paineita
Kisapappi ei ole yksinomaan suomalainen ilmiö. Esimerkiksi Norjan joukkueella on kokopäivätoiminen pappi. Huovisen arvion mukaan kisapappeja on 6–7 maassa. Helsingin MM-kisoissa kisojen hengellisestä puolesta vastaavat pappien lisäksi kristilliset urheilujärjestöt ja vapaaehtoiset työntekijät.
MM-kisojen ajan Huovinen asuu kisakylässä Otaniemessä muun joukkueen kanssa. Kisakylässä oleva kappeli on auki päivittäin ja siellä järjestetään joka päivä aamu- ja iltahartaus. Toiminta on ekumeenista, sillä järjestelyissä on mukana myös ortodokseja, katolilaisia ja anglikaaneja. Muita kuin kristittyjä urheilijoita palvelee kisakylässä hiljainen huone.
Lähes tuhat vantaalaista vapaaehtoista on mukana yleisurheilun MM-kisojen eri tehtävissä. Vantaalainen kulttuuriväki esittelee kisojen aikana sekä lasten että aikuisten osaamista muun muassa musiikin, tanssin ja kuvataiteen keinoin. Vantaa kuuluu ja näkyy esimerkiksi MM-kisojen avajaisissa. Vantaan viihdeorkesteri säestää joukkueiden sisäänmarssia 40-minuuttisella sikermällä, jonka kapellimestari Markku Johansson on sovittanut suomalaisesta musiikista. Joukkueiden maakylttejä kantavat avajaisissa Vantaan kansanperinteen ystävät kansallispuvuissaan. Avajaisten yhteisharjoitukset järjestetään Myyrmäen urheilupuistossa 6.8. klo 8–14. Ne ovat yleisölle avoimet. Kisajoukkueita ei tosin paikalla nähdä. Kisojen eri tilaisuuksissa esiintyy myös vantaalaisia tanssijoita ja voimistelijoita. Lentoasemalla saapuville vieraille esiintyvät puolestaan vantaalaiset kansanmuusikot, nuoret musiikinopiskelijat ja päiväkotilapset. Kaupunki on panostanut myös lentokenttäalueen näyttävyyteen juhlaliputuksella. Lähes 200 Markku Pirin suunnittelemaa lippua liehuu lentokentällä, lentokenttätien varrella ja Tikkurilassa tiedekeskus Heurekan edessä. Vantaan kaupungin MM-hankkeen arvo on noin 200 000 euroa.
Yleisurheilun MM-kisat ovat suomalaisille kotikisat. Huovinen uskoo sen helpottavan joukkueen elämää, kun monet urheilijoista pääsevät välillä käymään kotona. Pitkillä kilpailumatkoilla uhkaavat hotellikuolemat eivät näissä kisoissa ole riski
— Toisaalta kotikisat voivat aiheuttaa kovia onnistumisen ja näyttämisen paineita. Suomalaiset yleisurheilijat eivät ole viime vuosina menestyneet kauhean hyvin. Nyt kotiyleisöllä saattaa olla toiveet ja odotukset korkealla.
Leena Huovinen tunnustaa, että yleisurheilulajeista hänen suosikkinsa katsojana on 100 metrin juoksu.
— Se on vaan niin maaginen laji. Mutta jos suomalaismitaleita on pakko veikata, niin sanon, että keihäänheitosta voisi tulla. Sekä naisten että miesten.
Ihminen roolin takana
Leena Huovinen tekee kisapapin töitä 60–70 päivää vuodessa. Työ on hänen mielestään pitkäjänteistä, sillä jo ihmisiin tutustuminen ja luottamuksen synnyttäminen vie oman aikansa. Tutustumista auttaa urheilijan elämään osallistuminen. Esimerkiksi hiihdon MM-kisoissa pappi oli mukana huoltotehtävissä ladun varrella ja maalialueella.
Urheilusuorituksia enemmän Leena Huovista kiinnostaa ihminen suoritusten takana.
— Olen miettinyt paljon, mikä erottaa oman lajinsa tai alansa huipun muista. Pelkät lahjat eivät riitä. Tarvitaan kunnianhimoa, rohkeutta ja uskallusta etsiä omia rajoja kivunkin kautta.
Huippu-urheilijan paluu normaalielämään urheilu-uran jälkeen ei aina ole kivutonta. Huovisen mukaan ratkaisevaa on se, miten ihminen määrittelee itsensä.
— Jos ihminen osaa vastata siihen, mikä hän on urheilijan roolin tai työroolin takana, hänen on helpompi sopeutua tavalliseen elämään.
Urheilijat kaipaisivat Huovisen mukaan ympärilleen viisaita aikuisia ihmisiä, jotka tiukan paikan tullen pystyisivät sanomaan, että "tämä on vain urheilua, ei koko elämä". Hän pitää tärkeänä myös sitä, että urheilijat saavat valmennusta median kohtaamiseen sekä voiton että tappion hetkellä.
— Missä muussa työssä ihmisen suoritusta arvioidaan näin rankasti? Urheilussa menestymiseen ei riitä edes hyvä suoritus, vaan huippusuorituksessa kaiken on mentävä nappiin, Huovinen huomauttaa.
— Epäonnistuminen on aina pieni kuolema. Mediajulkisuus moninkertaistaa epäonnistumisen tuoman pettymyksen.
