Nuorten seurustelusuhteita tutkinut sosiologian dosentti Sari Näre arvioi, että niitä leimaa luottamuskriisi. Hylätyksi tulemisen pelossa seurustelusuhteisiin on vaikea sitoutua. Ilmiön taustalla ovat epävarmuuden värittämä lapsuus 1990-luvun lamavuosina ja jo päivähoidossa alkaneet pätkäihmissuhteet. Lapsen ja vanhemman tai hoitajan välisen suhteen malleilla on taipumus nuorten varttuessa siirtyä muihin ihmissuhteisiin.

Näreen mukaan lama vahvisti kaltoin kohtelevaa kulttuuria, jossa lapset jätetään oman onnensa nojaan. Hän vertaa 1990-luvun lapsia ja nuoria sota-ajan lapsiin ja nuoriin.

— 1990-luvulla lapsuuttaan eläneiden nuorten elämässä kertautuu sota-ajalle tyypillinen armottomuus.

— Kulttuurimme ei kannattele vanhemmuutta, eikä anna mallia toisesta välittämiseen. Vanhemmat kokevat avuttomuutta. Koventunut kilpailu työelämässä on muuttanut kulttuuria siten, että ihmissuhteetkin ovat uhattuina.

Näre pelkää, että työelämän ja tositelevisio-ohjelmien antama taistelun ja pudottamisen malli leviää laajemmallekin ja kilpailuttaminen on tulossa myös ihmissuhteisiin. Jos halutaan, että parisuhteella ja perheellä on vielä toivoa, tarvitaan hänen mukaansa muutosta esimerkiksi työkulttuuriin. Ihmisten olisi voitava jakaa aikansa työn ja välittämisen kesken.

Tytöstä mieheksi?

Alkuvuodesta julkaistua Styylaten ja pettäen -tutkimustaan varten Näre haastatteli noin viittäkymmentä 12–18-vuotiasta helsinkiläisnuorta. Nuorten vastauksissa tuli toistuvana teemana esille luottamus tai sen puute. Sekä tytöt että pojat korostivat luottamuksen ja rehellisyyden merkitystä ystävyyssuhteissa. Samoja ominaisuuksia toivottiin myös vastakkaiselta sukupuolelta.

Petetyksi ja jätetyksi tuleminen oli nuorten suurin pelko seurustelusuhteessa. Pettymyksiä pelätessään he eivät uskalla sitoutua. Näreen mukaan tällainen asenne ei ole tullut tyhjästä. Tavallaan se jatkaa suomalaista riippumattomuuden perinnettä: sisulla on selvitty yksin ennenkin. Samalla Näre kuitenkin kysyy, mitä tapahtuu hoivalle ja välittämiselle, kun nykyinen sitoutumista varova sukupolvi kasvaa aikuiseksi.

Näreen aineistosta näkyy myös, että tyttöjen ja poikien maailmojen ero on entistä liukuvampi. Tyttöjen asenteet lähentyvät perinteisesti miehisenä pidettyä suhtautumistapaa.

— Kyllä tässä mennään enemmän miesperinteen ehdoilla. Kulttuurimme työkeskeisyys on yksi esimerkki tästä. Suhteessa olemisessa tämä näkyy autonomisuuden ja riippumattomuuden tavoitteluna.

Haastatteluissa näkyi myös suurien tunteiden puuttuminen — tai ainakaan niistä ei avoimesti puhuta.

— Tähän voi vaikuttaa se, että tein ryhmähaastatteluja. Silloin ei niin helposti oteta riskiä kertomalla omista tunteista, vaan yritetään olla "cool". Tämä tietysti sopiikin oletukseen tunteiden viilenemisestä.

— Mutta kyllä minulla on se kokemus, että vielä omassa nuoruudessani 1980-luvulla jaettiin tunteita avoimemmin. Nyt tunteet pidetään enemmän itsellä ja yritetään näin suojautua haavoittumiselta. Kuitenkin todellisten tarpeiden torjuminen ja pidätteleminen on myös haavoittavaa.

Näre epäilee, että rakkaudelta yritetään suojautua myös korostamalla seksiin liittyviä toiveita. Seksi näyttää Näreen tutkimuksen valossa kuuluvan tiiviisti nuorten seurusteluun, jopa niin, että osa seurustelusuhteista on lähes yksinomaan seksisuhteita.

— Sehän sopii aikamme kiireiseen elämäntapaan. Ei ehditä kauheasti harrastaa muuta seurustelua, Näre kärjistää.

Samantapaisia suhteita hän otaksuu olevan myös aikuisilla sinkuilla.

Ihanteena vastavuoroisuus

Kaikille nuorille ei pelkkä seksi kuitenkaan riitä suhteen sisällöksi.

— Oli nuorilla toiveitakin. Ne vain usein sijoitettiin kauemmas tulevaisuuteen ikään kuin ne eivät vielä tässä elämänvaiheessa olisi mahdollisia. Nuoret toivoivat esimerkiksi luotettavaa kumppania. On tietysti surullista, jos tällaisen toiveen toteutumiseen ei uskota.

Useimmat haastatelluista haluavat myös oman perheen — sitten joskus.

Tutkimuksessaan Sari Näre on erotellut nuorten ilmaisemista käsityksistä erilaisia skriptejä eli käsikirjoituksia.

— Skriptit taustoittavat tapaa olla sukupuolisuhteessa. Ne ovat käsityksiä ja uskomuksia siitä, miten suhdetta rakennetaan ja ne vaikuttavat myös toiminnan moraaliin.

Näreen mukaan lohdullista on, että luottamuskriisistä huolimatta nuorten keskuudessa yleisin oli vastavuoroisuuden käsikirjoitus. Varsinkin tytöillä se oli vallitsevin. Tällaisessa käsikirjoituksessa ihanteena on luottamukselle ja rehellisyydelle perustuva suhde, joka on tasaveroinen ja vastavuoroinen.

Havaittavissa oli myös liberaalia käsikirjoitusta, jossa seksisuhde ei välttämättä edellytä tunteita tai vakituista kumppania. Joillakin pojilla käytössä oli libertaari käsikirjoitus. Siinä vältetään tunteiden ilmaisua ja sitoutumista, mutta tunteita voidaan teeskennellä seksin saamiseksi. Sen sijaan haaveilua ja suuria tunteita edellyttävä romanttinen käsikirjoitus puuttui nuorilta lähes kokonaan.

Kasvurauhaa nuorille

Sari Näre on viime vuosina puhunut ja kirjoittanut paljon visuaalisesta häirinnästä, jolle lapset ja nuoret altistuvat liian aikaisin. Visuaalista häirintää ovat esimerkiksi television kaapelikanavilta tuleva niin kutsuttu aikuisviihde sekä pornahtavat mainokset katujen varsilla.

— Jos tällaiset kuvat tulevat lapsen maailmaan liian varhain, ne vaikuttavat hänen tapaansa hahmottaa omaa sukupuoltaan ja ihmisten välisiä suhteita. Tällainen kuvasaaste tuottaa välineellistä ihmiskuvaa. Jos lisäksi omasta elämästä puuttuvat kannattelevat vuorovaikutussuhteet, visuaalisen häirinnän vaikutus on vahvempi.

Mainosten naiskuva esimerkiksi lisää tyttöjen ulkonäköpaineita. Niitä kokevat yhä nuoremmat yhä vahvempina.

— Median naiskuvan aiheuttama kulttuurishokki on selvästi varhentunut. 1980-luvulla se koettiin ehkä 14–15-vuotiaana. Nykyisin jo 10–12-vuotiaat kokevat ulkonäköpaineita. Myös tyttöjen murrosikä aikaistuu koko ajan. Nykyisin se voi alkaa jo 10-vuotiaana.

Vauhdin nopeutumisen ovat huomanneet myös nuoret itse. Näreen haastattelema 17-vuotias tyttö esimerkiksi totesi, että ajat ovat muuttuneet siitä, kun hän oli ala-asteella. Silloin lapset saivat hänen mielestään olla lapsia, mutta nykyisin jo ekaluokkalaiset tytöt ovat huolissaan painostaan, meikkaavat ja pukeutuvat kireisiin vaatteisiin.

Nykypäivän nuorille Näre toivoisi kasvurauhaa ja vähemmän hektistä, yhteisöllisempää kasvuympäristöä.

— Toivoisin, että he voisivat rauhassa ihastua kaukaa, mutta niin että ihastuksen kohde olisi arjessa läsnä. Tämä auttaisi turvallisten mielikuvien rakentamisessa.